Murrosikäisen tyypin 1 diabeetikon hoidonohjaus

Abstract

Diabetesta sairastavien määrä on lisääntynyt koko ajan. Yhä useampi sairastuu diabetekseen ja sairastuneet ovat entistä nuorempia. Suomalaisten lasten riski sairastua diabetekseen onkin maailman korkein. Lisäksi suomalaisten diabeetikoiden hoitotasapaino on kaukana tavoitteesta. (Valle & Tuomilehto 2004, 4.) Edellä mainittujen tekijöiden vuoksi diabeetikoiden hoidonohjauksen merkitys on korostunut. Hoidonohjaus kuuluu jokaiselle diabeetikon hoitoon osallistuvalle (Rintala ym. 2008, 7). Opinnäytetyön tarkoituksena oli aikaisempien tutkimusten avulla selvittää minkälaista hoidonohjausta murrosikäiset tyypin 1 diabeetikot saavat ja mikä hoidonohjauksessa tukee nuoren hoitoonsitoutumista. Tavoitteena on kehittää hoitotyön ammattilaisen murrosikäiselle tyypin 1 diabeetikolle antamaa hoidonohjausta. Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Kirjallisuushaut tehtiin Medic, Medline ja Cinahl tietokannoista. Hakujen perusteella analysoitaviksi tutkimuksiksi valittiin kahdeksan luotettavaa, tieteelliset kriteerit täyttävää tutkimusta. Lisäksi yksi tutkimus valittiin kirjallisuuskatsauksen ulkopuolelta niin kutsutun manuaalisen haun tuloksena. Aineisto analysoitiin systemaattisen sisällön analyysin avulla. Tulokset osoittavat, että diabeetikon hoidonohjaus on useimmiten yksilöohjausta, jota toteutetaan poliklinikkakäyntien yhteydessä. Hoidonohjauksessa pyritään ottamaan diabeetikko huomioon yksilöllisesti, mutta siitä huolimatta hoidonohjaus koetaab usein rutiininomaiseksi tiettyä kaavaa noudattavaksi. Hoidonohjauksessa käytetään myös ryhmäohjausta, mutta ei siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Hoidonohjauksen tulisi perustua nuoren tarpeisiin ja olla yksilöllisempää. Hoidonohjauksessa tulisi huomioida entistä enenmmän nuoren psyykkistä hyvinvointia ja tukea nuorta puhumaan tunteistaan. Perhekeskeinen ohjaus, jossa huolehditaan myös vanhempien jaksamisesta, tukee nuoren hoitoonsitoutumista. Hoidonohjauksessa tulisi myös käyttää entistä enemmän ryhmäohjausta, sillä vertaistuella on suuri merkitys nuoren kokemaan elämänlaatuun. Lähes kaiken ohjauksen on todettu ainakin hetkellisesti parantavan nuoren hoitoonsitoutumista.

The number of diabetics is increasing and the patients are younger than before. The risk of Finnish children having diabetes is the highest in the whole world. The balance of treatment among young Finnish diabetics is far from the goals as well. Because of these factors the importance of patient education is emphasized. Patient education should belong to everyone who has a role in diabetes care. The purpose of this thesis was to collect an evidence based documentation of patient education that adolescent type 1 diabetics are having and to find out what are the factors in patient education that support adolescent commitment to the treatment. The aim was to improve patient education given by nursing professionals. This study was a literature review in which the systematic literature review was made in databases that are often used in the field of nursing. Based on the findings there were eight reliable and scientifically remarkable researches that were chosen for the analysis. In addition one research was collected manually. Material was analyzed by using the method of content analysis. This study shows that patient education given to adolescents was often one-to-one education. Adolescents often felt that education was based on professionals’ knowledge rather than adolescents’ needs. Group education was used as well but not very commonly. Patient education should be based on adolescents needs and be more individual. Adolescents’ psychosocial wellbeing should be considered more. Nurses should encourage adolescents to discuss their feelings. Parental involvement should also be included in patient education. Group education should be used more often because of peer support it is given. It is shown that almost all patient education has improved adolescent’s commitment to treatment at least for a while.