Tuotesijoittelu suomalaisessa elokuvassa : Opas ammattitaitoisesti toteutettuun tuotesijoitteluun

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee tuotesijoittelua ja yhteistyökumppanuussuhteita suomalaisessa elokuvassa tuottajan ja tuotantoyhtiön näkökulmasta. Aineistona on käytetty alan kirjallisuutta, tutkimuksia ja opinnäytetöitä sekä tuotantoyhtiöiden edustajille tehtyjä haastateluja. Opinnäytetyö on opas, jossa pyritään konkreettisesti selvittämään miten tuotesijoittelu ja yhteistyökumppanuussuhteet toteutetaan ammattitaitoisesti, eettisesti ja tuloksellisesti. Työssä pyritään selvittämään myös tuotesijoittelun kehitysmahdollisuuksia ja tulevaisuudennäkymiä.

Tuotesijoittelu juontaa juurensa jo 1920-luvulta, jolloin sen kehitys alkoi Yhdysvalloissa. Tähän päivään mennessä tuotesijoittelu on kehittynyt siellä rahallisesti suuriin mittaluokkiin, kun taas Suomessa tuotesijoittelu tuntuu olevan verrattain melkolailla lapsen kengissä. Kotimainen elokuvateollisuus ei ole kuitenkaan taloudellisesti kannattavaa ja siksi pitkien elokuvien tuottajilla on kova tarve saada rahoitusta elokuvaprojekteihin yrityspuolelta.

Tuotesijoitteluun liittyy olennaisesti myös sponsorointiyhteistyö elokuvatuotantoyhtiön ja yritysten välillä. Sponsorointiyhteistyö on laaja-alainen ilmiö ja sen pyrkimyksenä on liittää yritys tai sen tuote osaksi elokuvan sisältöä. Sponsoroinnin ja tuotesijoittelun toimintaa rajoittavat kuitenkin tiukat lait ja itsesääntelyohjeet. Ne auttavat edistämään korkeatasoisen ja lainmukaisen sponsoritoiminnan ja tuotesijoittelun noudattamista.

Työn kirjallisen aineiston ja haastattelujen pohjalta on tultu siihen tulokseen, että yhteistyökumppanin löytäminen elokuvan rahoittajaksi on vaikean prosessin takana, sillä Suomen markkinakentällä elokuvaa ei koeta merkitykselliseksi markkinointikeinoksi. Tärkeintä on ymmärtää yhteistyön merkitys sponsoriyrityksen näkökulmasta. Näin tuotantoyhtiö ja sponsoriyritys yhdessä voivat luoda molempia hyödyttävän yhteistyökumppanuussuhteen hyvän yhteistyöidean ympärille.

Haastatteluista kävi ilmi myös se, että Suomen markkinoilla liikkuvat rahat ovat melko pieniä. Näin ollen tuotesijoittelun ja yhteistyökumppanuussuhteiden osuudet elokuvabudjeteista eivät ole kovinkaan merkittäviä ja siksi tuotesijoitteluun tai yhteistyökumppanuussuhteisiin ei välttämättä paneuduta kovin syvällisesti. Suurena haasteena on myös ajan ja resurssien puute, sekä tiukka lainsäädäntö. Elokuvien katastrofaalisen rahoitustilanteen vuoksi tuotesijoittelun ja yhteistyökumppanuussuhteiden on kuitenkin lisäännyttävä tulevaisuudessa.