Kuolinpesän metsäomaisuus ja sen hyödyntäminen
Junnola, Minttu (2018)
Junnola, Minttu
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803133290
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803133290
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön kohteina olivat passiivisina pidetyt kuolinpesät. Kuolinpesän kuuluisi
olla väliaikainen, mutta siihen tilaan voi jäädä määräämättömäksi ajaksi. Ajan mittaan uusia
osakkaita voi tulla mukaan kuolintapausten takia, mikä hankaloittaa kuolinpesän muutenkin
jäykkää hallintoa. Kuolinpesissä päätökset on tehtävä yksimielisesti eli jokaisen osakkaan
suostumus tarvitaan esimerkiksi puukauppaan. Tämä voi aiheuttaa ristiriitoja osakkaiden
välille ja jumittaa metsäomaisuuden hoidon. Vaikealta tuntuvat hallinto voi johtaa myös vä-
linpitämättömään asenteeseen metsätilaa kohtaan.
Hallinnollisesti epäselvät, riitaisat kuolinpesät ja välinpitämättömät osakkaat voivat johtaa
hoitamattomiin metsätiloihin, mikä ei ole metsänhoidollisesti tai metsäsektorin puolesta toivottavaa.
Puukauppoja ei synny, jolloin puuraaka-ainetta ei siirry metsäsektorin käyttöön.
Osakkaat eivät myöskään saa suurinta hyötyä kuolinpesän metsäomaisuudesta.
Kuolinpesien osakkaiden tulisi olla tietoisia eri omistusmuotojen vaihtoehdoista, jotta osakkaat
saisivat suurimman hyödyn metsäomaisuudesta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi metsätilan
myymistä ulkopuolisille tai yhtymän muodostamista.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kuolinpesiä metsänomistajina ja syitä miksi kuolinpesää
ei ole purettu. Tarkoituksena oli selvittää, miten kuolinpesien metsänhoito on järjestetty
ja onko kuolinpesillä suunnitelmia tulevaisuutta varten.
Tutkimuksessa selvisi, että melkein puolet tutkimuksen kuolinpesistä ei suunnitellut omistusmuodon
muuttamista ja syynä siihen oli tyytyväisyys nykytilaan, jota ei ole syytä muuttaa.
Kuolinpesien metsätiloilla oli tehty myös metsänhoidollisia töitä ja hakkuita, mikä ei
anna kuvaa passiivisista kuolinpesistä. Tämä hiukan yllätti, mutta selityksenä voi olla, ettei
tutkimukseen saatu valittua oikeasti passiivisia kuolinpesiä, koska Metsäkeskuksen jakelulista
ei vastannut täysin tutkimuksen ehtoja. Tutkimuksessa selvisi myös, että jos osakkaat
suunnittelivat omistusmuodon muuttamista, niin todennäköisesti tehtäisiin perinnönjako,
vaikka pelko metsätilan pirstaloitumisesta oli nähtävissä vastauksissa. Vaikuttaisi siis siltä,
että kuolinpesät eivät ole tietoisia vaihtoehdoista omistusmuodoista. Tähän auttanee ulkopuolinen
aktivointi, jotta kuolinpesien osakkaat saisivat tietoa muista omistusmuodoista
olla väliaikainen, mutta siihen tilaan voi jäädä määräämättömäksi ajaksi. Ajan mittaan uusia
osakkaita voi tulla mukaan kuolintapausten takia, mikä hankaloittaa kuolinpesän muutenkin
jäykkää hallintoa. Kuolinpesissä päätökset on tehtävä yksimielisesti eli jokaisen osakkaan
suostumus tarvitaan esimerkiksi puukauppaan. Tämä voi aiheuttaa ristiriitoja osakkaiden
välille ja jumittaa metsäomaisuuden hoidon. Vaikealta tuntuvat hallinto voi johtaa myös vä-
linpitämättömään asenteeseen metsätilaa kohtaan.
Hallinnollisesti epäselvät, riitaisat kuolinpesät ja välinpitämättömät osakkaat voivat johtaa
hoitamattomiin metsätiloihin, mikä ei ole metsänhoidollisesti tai metsäsektorin puolesta toivottavaa.
Puukauppoja ei synny, jolloin puuraaka-ainetta ei siirry metsäsektorin käyttöön.
Osakkaat eivät myöskään saa suurinta hyötyä kuolinpesän metsäomaisuudesta.
Kuolinpesien osakkaiden tulisi olla tietoisia eri omistusmuotojen vaihtoehdoista, jotta osakkaat
saisivat suurimman hyödyn metsäomaisuudesta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi metsätilan
myymistä ulkopuolisille tai yhtymän muodostamista.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kuolinpesiä metsänomistajina ja syitä miksi kuolinpesää
ei ole purettu. Tarkoituksena oli selvittää, miten kuolinpesien metsänhoito on järjestetty
ja onko kuolinpesillä suunnitelmia tulevaisuutta varten.
Tutkimuksessa selvisi, että melkein puolet tutkimuksen kuolinpesistä ei suunnitellut omistusmuodon
muuttamista ja syynä siihen oli tyytyväisyys nykytilaan, jota ei ole syytä muuttaa.
Kuolinpesien metsätiloilla oli tehty myös metsänhoidollisia töitä ja hakkuita, mikä ei
anna kuvaa passiivisista kuolinpesistä. Tämä hiukan yllätti, mutta selityksenä voi olla, ettei
tutkimukseen saatu valittua oikeasti passiivisia kuolinpesiä, koska Metsäkeskuksen jakelulista
ei vastannut täysin tutkimuksen ehtoja. Tutkimuksessa selvisi myös, että jos osakkaat
suunnittelivat omistusmuodon muuttamista, niin todennäköisesti tehtäisiin perinnönjako,
vaikka pelko metsätilan pirstaloitumisesta oli nähtävissä vastauksissa. Vaikuttaisi siis siltä,
että kuolinpesät eivät ole tietoisia vaihtoehdoista omistusmuodoista. Tähän auttanee ulkopuolinen
aktivointi, jotta kuolinpesien osakkaat saisivat tietoa muista omistusmuodoista