Etäkuntoutus toimintaterapiassa : Toimintaterapeuttien näkemyksiä ja kokemuksia etäkuntoutuksesta

Abstract

Suomessa meneillään olevalla hallituskaudella yhtenä tavoitteena on palvelujen digitalisointi. Tämä tarve koskettaa myös toimintaterapiaa. Tässä opinnäytetyössä kuvataan etäkuntoutuksen tilannetta suomalaisessa toimintaterapiassa. Opinnäytetyön tarkoituksena on kehittää toimintaterapian digitalisaatiota. Opinnäytetyössä selvitetään Webropol-sähköisellä kyselyllä vapaaehtoisilta toimintaterapeuteilta (n=61), miten he määrittelevät etäkuntoutuksen, kuinka he toteuttavat sitä sekä mitkä ovat koetut etäkuntoutuksen hyödyt ja haasteet.

Vastaajat määrittelevät etäkuntoutuksen yhtenevästi tarkoittavan kuntoutusta, joka tapahtuu etäyhteydellä teknologiaa hyödyntäen. Vastaajista kymmenen (10/61 vastaajaa) ilmoitti toteuttavansa etäkuntoutusta. Vastauksista kävi ilmi, että etäkuntoutusta on toteutettu kaikissa toimintaterapiaprosessin vaiheissa ja kaikkien ikäryhmien kanssa. Yleisimmin etäkuntoutusta toteutetaan tietokoneella, puhelimella sekä tabletilla. Sekä etäkuntoutusta toteuttavat vastaajat, että etäkuntoutuksesta kiinnostuneet vastaajat nostavat suurimmiksi hyödyiksi kuntoutumisen edistymisen seuraamisen, omien työtapojen/toimintatapojen kehittämisen ja asiakkaan terapiakertojen rytmittämisen tarvelähtöisesti. Teknologian koettiin tuovan uusia mahdollisuuksia toimintaterapiaan, mutta sen käyttöönottamiseksi kaivataan tukea. Erityisesti sovellusten tietoturva mietityttää toimintaterapeutteja.

Johtopäätöksenä todetaan, että etänä toteuttava toimintaterapia koetaan kiinnostavana, mutta sitä hyödynnetään vielä vähän. Etäkuntoutus nähdään potentiaalisena lisänä kasvokkain tapahtuvaan toimintaterapiaan. Toimintaterapeutit tarvitsevat lisäkoulutusta ja tukea etäkuntoutuksen käyttöönottoon erityisesti liittyen sovelluksiin ja niiden tietoturvaan. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta terapeuttisen suhteen luomisesta etämenetelmien kautta sekä siitä, miten vuorovaikutus muuttuu etänä toteuttavassa toimintaterapiassa.

One of the goals of the present government of Finland is to digitize services. This goal also affects occupational therapy. This thesis describes the situation of using tele-rehabilitation methods in Finnish occupational therapy. The purpose of the thesis was to develop the digitization of occupational therapy. The implementation method of the thesis was a Webropol-survey sent to volunteering occupational therapists (n=61) in Finland. The aim was to examine how Finnish occupational therapists defined tele-rehabilitation, how they used it in their own work and what they found to be the main benefits and challenges of tele-rehabilitation.

The respondents defined tele-rehabilitation as rehabilitation via remote access utilizing technology. Ten of the respondents (10/61 respondents) reported having experience of using tele-rehabilitation. The responses revealed that tele-rehabilitation methods had been used in all phases of the occupational therapy process and with all age groups. Most commonly it was carried out by using computers, phones and tablets. Both those who had experience in using tele-rehabilitation and those who were interested in using it highlighted monitoring the progress of rehabilitation, developing one’s own work methods and pacing the clients' therapy sessions on a need-basis as the greatest benefits of using tele-rehabilitation. The respondents felt that technology offered new opportunities to occupational therapy, but that support was needed in the implementation. Especially the information security of the applications concerned the respondents.

As a conclusion, using tele-rehabilitation methods in occupational therapy was perceived as interesting but something that was still used rarely. Tele-rehabilitation methods were seen as a potential addition to face-to-face occupational therapy. Occupational therapists need more training and support for using tele-rehabilitation, especially with regard to the applications and their security. Further research is needed on the creation of a therapeutic relationship and on how interaction changes when tele-rehabilitation methods are used in occupational therapy.