Neurokirurgisen potilaan leikkausasento-opas
Raski, Irina (2018)
Raski, Irina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803263822
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803263822
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Turun yliopistollisen keskussairaalan kanssa ja sen aiheena on turvalliset neurokirurgiset leikkausasennot. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa opas neurokirurgisten leikkausasentojen laittoon. Oppaassa kuvattiin T-sairaalan leikkausosastolla yleisemmin käytetyt neurokirurgiset leikkausasennot ja niissä käytettävät välineet. Opas toimii apuna erilaisille leikkaustiimeille leikkausasennon laitossa ja helpottaa salin valmiiksi saattamista ennen toimenpidettä. Projektin tavoitteena on auttaa ehkäisemään väärästä asennosta johtuvia komplikaatioita sekä edistää potilasturvallisuutta neurokirurgisen leikkausasennon laitossa. Intraoperatiivisessa vaiheessa potilaan turvallisuus on leikkaustiimin vastuulla.
Yleisin käytäntö on, että lääkintävahtimestari on asennon laiton ammattilainen. Heillä on leikkaustasoista ja leikkausasennoista paljon tietoa ja kokemusta ja heidän roolinsa on tärkeä vaativien asentojen laittamisessa. Neurokirurgiassa on yleistä, että myös kirurgi osallistuu leikkausasennon laittoon. Valvova hoitaja ja/tai lääkintävahtimestari laittavat salin valmiiksi ennen toimenpidettä. He hakevat leikkausasentoa varten tarvittavat tuet ja pehmusteet.
Kirjallisessa raportissa käsiteltiin teoriaa, joka toimii oppaan pohjana turvallisen leikkausasennon laitossa. Teoriassa käsiteltiin potilasturvallisuutta, turvallisia neurokirurgisia leikkausasentoja sekä kuvailtiin vääristä leikkausasennoista johtuvia komplikaatioita. Teoria koostuu ammattikirjallisuudesta, tutkimuksista ja alan tieteellisistä artikkeleista. Tietoa haettiin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi.
Opas neurokirurgisten leikkausasentojen laittoon on esitelty lääkintävahtimestareille ja neurotiimille ja he hyväksyivät sen. Opas tulee neurosaleihin käyttöön ja kesän jälkeen se arvioidaan uudelleen. Opas tulee myös T-leikkausosaston sähköiseen ohjelmaan, mistä sitä pystyy tulostamaan uusia työntekijöitä ja opiskelijoita varten.
Yksi kehittämisidea olisi tutkia leikkausasennoista johtuvia komplikaatioita. Niistä ollaan tietoisia ja ne yritetään välttää, mutta niitä voi kuitenkin syntyä leikkausten aikana. Toinen kehittämisidea olisi tehdä leikkausasento-opas muille erikoisaloille. Trauma-asennoista voisi olla hyödyllistä tehdä samankaltainen opas. Niissäkin käytetään erilaisia tasoja, tukia ja pehmusteita. Opiskelijoille ja uusille työntekijöille olisi helpompaa hahmottaa missä asennossa potilas on ja pystyisi osallistumaan leikkausasennon valmisteluihin ja asennon laittoon enemmän.
Yleisin käytäntö on, että lääkintävahtimestari on asennon laiton ammattilainen. Heillä on leikkaustasoista ja leikkausasennoista paljon tietoa ja kokemusta ja heidän roolinsa on tärkeä vaativien asentojen laittamisessa. Neurokirurgiassa on yleistä, että myös kirurgi osallistuu leikkausasennon laittoon. Valvova hoitaja ja/tai lääkintävahtimestari laittavat salin valmiiksi ennen toimenpidettä. He hakevat leikkausasentoa varten tarvittavat tuet ja pehmusteet.
Kirjallisessa raportissa käsiteltiin teoriaa, joka toimii oppaan pohjana turvallisen leikkausasennon laitossa. Teoriassa käsiteltiin potilasturvallisuutta, turvallisia neurokirurgisia leikkausasentoja sekä kuvailtiin vääristä leikkausasennoista johtuvia komplikaatioita. Teoria koostuu ammattikirjallisuudesta, tutkimuksista ja alan tieteellisistä artikkeleista. Tietoa haettiin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi.
Opas neurokirurgisten leikkausasentojen laittoon on esitelty lääkintävahtimestareille ja neurotiimille ja he hyväksyivät sen. Opas tulee neurosaleihin käyttöön ja kesän jälkeen se arvioidaan uudelleen. Opas tulee myös T-leikkausosaston sähköiseen ohjelmaan, mistä sitä pystyy tulostamaan uusia työntekijöitä ja opiskelijoita varten.
Yksi kehittämisidea olisi tutkia leikkausasennoista johtuvia komplikaatioita. Niistä ollaan tietoisia ja ne yritetään välttää, mutta niitä voi kuitenkin syntyä leikkausten aikana. Toinen kehittämisidea olisi tehdä leikkausasento-opas muille erikoisaloille. Trauma-asennoista voisi olla hyödyllistä tehdä samankaltainen opas. Niissäkin käytetään erilaisia tasoja, tukia ja pehmusteita. Opiskelijoille ja uusille työntekijöille olisi helpompaa hahmottaa missä asennossa potilas on ja pystyisi osallistumaan leikkausasennon valmisteluihin ja asennon laittoon enemmän.