Viestinnän dialoginen kehittäminen lastensuojelulaitoksessa

Abstract

Viestintä kuuluu kaikkien sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden toiminnan ytimeen. Lastensuojelun sijaishuollossa viestinnällä on erityinen merkitys, koska työ perustuu vuorovaikutukseen. Tämä kehittämistyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistoimintana yksityisessä lastensuojelulaitoksessa. Kehittämistyön aiheen valinta tehtiin yhteistoiminnallisesti pyramidimenetelmää (n=11) hyödyntäen. Kehittämistyön tavoitteena oli työyhteisön viestinnän parantuminen ja sen tarkoituksena oli arvioida työyhteisön sisäistä ja ulkoista viestintää sekä löytää keinoja viestinnän parantamiseen.

Kehittämistyössä tehtiin nykytilan kartoitus SWOT-nelikenttä (n=15) ja aivoriihi menetelmien (n=14) avulla. Kehittämiskohteet priorisoitiin pyramidimenetelmällä (n=12) SWOT-nelikentän heikkouksien ja aivoriihiaineiston kehittämiskohteiden joukosta. Keinoja viestinnän parantamiseen ideoitiin oppimiskahvilassa (n=13). Oppimiskahvilan tuotoksia käsiteltiin kuudessa työkonferenssissa (n=5–6), joissa laadittiin teemakohtaiset toimintasuunnitelmat. Aineistot analysoitiin teemoittelemalla, aineistolähtöistä sisällön analyysiä mukaillen SWOT-nelikenttä, aivoriihi ja oppimiskahvila menetelmien osalta. Pyramidiaineistoa ei analysoitu, koska priorisointi tehtiin dialogiseen keskusteluun perustuen.

Nykytilan kartoituksessa esille tulleet teemat liittyvät työyhteisön sisäisen viestinnän osalta tiedonkulkuun ja vuorovaikutukseen. Työyhteisön ulkoisen viestinnän teemat liittyivät tiedonkulkuun, vuorovaikutukseen, kohtaamisiin ja yhteisökokoukseen. Kehittämistyön tuloksena selvisi, että työyhteisön sisäistä viestintää voidaan parantaa luomalla käytäntöjä ja kehittämällä mm. tiedonkulkua, avoimuutta ja joustavuutta. Ulkoista viestintää voidaan parantaa kehittämällä yhteisökokousta ja panostamalla kohtaamisiin. Kehittämistyön lopputuotoksena laadittiin viestinnän kehittämisen toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelman avulla kehitetään työyhteisön sisäistä tiedonkulkua ja vuorovaikutusta, lasten ja nuorten yhteisökokousta sekä yhteistyötä vanhempien kanssa.

Communication is one of the core elements of work in all social and health care organizations. Work in foster care is based on interaction, therefore communication has a special role in it. This thesis is carried out as a research development work in a private child welfare unit. The choice of the subject is made collaboratively by using pyramid method (n=11). The aim of this paper is to improve communication in the work community by evaluating internal and external communication and finding ways to improve them.

The paper starts by examining the current state of communication using SWOT-analysis (n=15) and brainstorming (n=14) methods. The targets are selected from the internal weaknesses that came up in SWOT-analysis and the external weaknesses discovered in brainstorming by using the pyramid method (n=12). The chosen targets are conceived in the learning café (n=13). The results of the learning café are discussed in six work conference (n=5-6) and an action plan was drawn up based on the discussion. The materials (SWOT-analysis, brainstorming and learning café) were organized by themes using material-based content analysis. Pyramid material is not analysed because the targets are chosen through dialogic conversation.

The results show that themes of internal communication deal with the flow of information and interaction. The external communication themes relate to the flow of information, interaction, encounters and community meetings. The thesis reveals internal communication can be improved by creating policies and by developing for example information flow, transparency and flexibility. The external communication can be improved by investing in meetings and developing community meetings. The final output of this work is an action plan for the development of communication in the work community. The action plan focuses on developing the flow of information and interaction within the work community. In addition, focus is also on developing a community meeting of children and young people, and co-operation with parents.