Vertikaaliset kilpailunrajoitukset : pk-yritys kilpailulainsäädännön viidakossa

Abstract

Opinnäytetyössä käsiteltiin kilpailuoikeutta ja näistä erityisesti vertikaalisia kilpailunrajoituksia pk-yrityksen näkökulmasta. Asiaa lähestyttiin hyvän jälleenmyyntisopimuksen laatimisen kannalta. Tarkoituksena oli luoda pk-sektorin toimijoille käytännönläheinen opas ja luoda katsaus uuden vuonna 2004 voimaan tulleen kilpailulainsäädännön jälkeen muodostuneeseen oikeuskäytäntöön.

Kun yritysten välillä on vertikaalinen suhde, on toisen tuotos toisen panos. Vertikaalinen sopimussuhde muodostuu tuotanto- tai jakeluketjun eri portailla olevien toimijoiden välille, eivätkä sopimuskumppanit siis kilpaile samoilla tuotemarkkinoilla. Tyypillisiä vertikaalisia sopimuksia ovat jakelusopimukset esimerkiksi maahantuojan ja jälleenmyyjän välillä. Vertikaalisesta kilpailunrajoituksesta on kyse siis, jos sopimukseen sisältyy tavarantoimittajaan tai ostajaan kohdistuvia rajoituksia. Esimerkiksi ostajalle asetettu kielto olla ostamatta kilpailevia tuotemerkkejä tai toimittajaa koskeva velvoite myydä tuotteita vain tietylle ostajalle.

Kilpailunrajoitukset eivät sillensä vaikuta pk-yrityksen jokapäiväiseen liiketoimintaan merkittävästi. Yrityksen johdon mielestä voi jopa tuntua turhalta perehtyä kilpailuoikeuteen tämän johdosta. Vähämerkityksellisyyskriteerit ja ryhmäpoikkeusasetus rajaavat pienet ja keskisuuret yritykset useimpien kilpailuoikeussäännösten ulkopuolelle. Sääntelyyn kuuluu kuitenkin myös vakavia kilpailunrajoituksia, jotka ovat lähtökohtaisesti aina kiellettyjä. Kilpailusääntelyn noudattamiseen on syytä panostaa niin pienessä kuin isossakin yrityksessä, sillä kilpailurikkomuksista langetettavat sanktiot voivat nousta huimiin summiin.

Työ perustuu kansalliseen ja unionitasoiseen lainsäädäntöön, viranomaisten julkaisemiin ohjeisiin näiden tulkinnasta, lähdekirjallisuuteen ja ajankohtaisiin artikkeleihin. Oikeuskäytännön osalta käydään lävitse Kilpailuviraston ja markkinaoikeuden ratkaisuja.

In this Bachelor’s thesis one can familiarize oneself with competition legislation and spesifically with vertical restraints of competition. Both Finnish and the European Union legislation were covered. The matter was approached from a small and medium-sized companies (SMEs) point of view. Special attention was paid for how to draft a good distribution agreement taking into consideration also competition legislation. The purpose of the thesis was to be a practical guide to vertical restraints of competition and review cases after the amendments to competition law in year 2004.

There is a vertical relationship between companies when the other one’s output is the other one’s input. Vertical relationship is formed between parties in different levels of manufacturing or distribution. The parties don’t compete in the same product market. Example of a typical vertical agreement is distribution agreements between importer and retail dealer. If this kind of agreement consist restraints which affect the dealer or the buyer, it is a vertical restraint of competition. For example a prohibition to buyer not allowing him to purchase competing brands or obligation to dealer to sell the goods only to a certain buyer.

Restraints of competition don’t affect much to the daily business in companies. For a SMEs leader it might feel like a waste of time to find out about competition legislation. Most of the restraints don’t actually concern small companies but there are also serious restraints of competition which are basically always forbidden. Conforming the regulation is thus very important despite the size of the company because the sanction payments can rise to dizzing numbers.