”Där lärde jag mig mycket, och jag ville det!” : En studie av pedagogiskt motiverad handledning för lärande och utveckling i yrkesutbildningsreformens brytningsskede

Abstract

Det här är en deltagarbaserad kvalitativ studie som handlar om handledning för lärande i yrkesskolreformens brytningsskede. Forskningen är gjord vid Yrkesinstitutet Prakticum i Helsingfors. Genom reformen ska skolan på individuell plan möjliggöra lärandet till de kompetenser som stadgas i examensgrunder. Uppnådd kompetens visas i autentisk kontext upp för bedömning genom yrkesprov. Det här ska ske i nära samarbete med arbetslivet.

I den här studien undersöker och diskuterar jag de många möjligheterna till kunskapskonstruktion, som på ett individuellt plan är kantade med olika kulturella utmaningar av en komplex natur. Lärandet sker i olika spänningsfält: det första är att skolans finansiering och vidarelevnad avkräver en effektiv genomströmning och utexaminering. Å det andra ska individen få yrkeskompetens, generell kunskap och kognitiv beredskap för bibehållna förutsättningar till ett livslångt lärande och god samhällsaktivitet. Å det tredje behöver företagen spetsliknande kompetens för sina processer. För att klara målen behöver skolan hög tolkningskänslighet, pedagogisk kompetens och bred branschkännedom. Vad det här egentligen innebär är en fråga som förpliktar till reflektion. Kan vi riskera falla tillbaka till gamla omtvistade modeller inom en hantverkstradition där mästerläran fortfarande lever stark. Detta står inför starka kritiska argument från forskarhåll. Förväntningarna på handledning vilar tung.

Reformen medför strukturella och fokusbetonade förändringar. Studiens syfte är att skapa bidrag till diskussionen som pågår om handledningens vidareutveckling inom yrkesutbildningen. Till denna vill jag bidra med en diskussion om forskningsbaserade argument och modeller samt erfarenheter. I studien problematiserar jag nuläget och belyser handledningens utvecklingskrav utgående från olika problemperspektiv.

För att greppa den mångdimensionella problematiken använder jag mig av ett sociokulturellt perspektiv på lärande och utveckling. Här blir fokus flyttat från om och hur till vad vi lär oss. Medierat av en social praktik individen ingår i sker lärande oberoende avsikt: Kulturen formar möjligheter för lärande och utveckling. Handledningens fokus flyttas bort från momentan och utbudscentrerad handling. I min studie diskuterar och argumenterar jag kring vad den kunde riktas mot och varför.

This is a participant based qualitative study, addressing student guidance for learning at the inception of the Finnish VET-reform. The research is done at Prakticum vocational school in Helsinki. Through the reform, individual learning is to be enabled to achieve such competencies established in the curriculum. Competencies achieved are displayed for assessment in an authentic context. This should be accomplished in close cooperation with working life.

This study is focused on how, at an individual level, the possibilities for knowledge building are many and lined with different cultural challenges of a complex nature. Learning takes place in different fields of contention: Firstly, for the funding of the school, an effective throughput and high graduation rate are required. Secondly, individuals are to gain concurrent professional skills, general knowledge and cognitive preparedness for maintaining the possibilities for lifelong learning and active participation in society. Thirdly, companies need highly skilled workers for their processes. To achieve these goals, the school needs interpretation and educational skills, as well as broad market knowledge. What this really means is a question that requires serious reflection. Can we afford to fall back to old controversial learning models in fields where the master-apprentice tradition still is strong? This already faces criticism from researchers. The expectations on holistic guidance weighs heavily.

The reform results in changes to structure, as well as focus. The aim of the study is to contribute to the discussion concerning the further development of supervision in vocational education. My discussion includes research-based arguments and models, as well as experiences. In the study I problematize the current situation and address the development requirements of the student guidance, based on different problem perspectives.

To address the multidimensional problem, I use a socio-cultural perspective on learning leading to development. Here the focus is moving away from how and if we learn, towards what we learn. Mediated by the social competencies developed by the individual, learning occurs regardless of his/her intentions. The education culture forms the possibilities for learning and development. Focus of the student guidance moves away from momentary and supply based actions. In this study, I discuss what the student guidance could be aimed at and why.

Tämä on osallistujapohjainen kvalitatiivinen tutkimus, joka käsittelee ohjausta ammatillisen koulutuksen reformin voimaantulovaiheessa. Tutkimus tehdään ammattiopisto Prakticumilla Helsingissä. Reformin myötä koulun on yksilöllisesti mahdollistettava tutkintoperusteisiin kirjattua oppimista. Hankittu osaaminen arvioidaan osaamisen näytöissä. Tämä tapahtuu autenttisessa kontekstissa, läheisessä yhteistyössä työelämän kanssa.

Tässä tutkielmassa keskustelen siitä, miten tietämyksen hankkimisen mahdollisuudet ovat moninaiset. Yksilötasolla tämä reunustaa erilaiset kulttuuriset haasteet ja moninaisuudet. Oppiminen ammattiin tapahtuu eri jännitysalueilla: Ensimmäisenä, koulutuksen rahoituksen kannalta tarvitaan tehokasta suoritustasoa ja valmistumista. Toisena, yksilö saa samanaikaisesti ammattitaidon, yleisen tietämyksen ja kognitiivisen valmiuden ylläpitää elinikäisen oppimisen ehtoja ja hyvää sosiaalista toimintaa. Kolmantena, yrityksessä tarvitaan taianomaisia taitoja valmistusprosesseihin. Tavoitteiden saavuttamiseksi koulussa tarvitaan suurta tulkintataitoa, ohjaustaitoa ja laajaa alan tietämystä. Se, mitä tämä todella tarkoittaa, on ensisijaisesti pohdittava reflektion kautta. Vanha kiistelty mestari-kisällimalli, joka yhä elää vahvana perinteisillä käsityöaloilla, tulee ehkä elvytetyiksi. Vaikkakin tämä on eri tutkimuksissa kritisoitu. Vaade kehittyneen kokonaisvaltaiseen ohjaukseen nojaa voimakkaana.

Uudistukseen liittyy sekä rakenteellisia että sisällöllisiä kohdistusmuutoksia. Tutkielman tarkoitus on osallistua keskusteluun, joka edeltää ja edistää ammatillisen koulutuksen ohjauskäytänteitä koulussa ja työelämässä. Tutkielmassa ongelmallistan nykytilanteen ja valaisen ohjauksen kehitysvaateet eri lähtökohtien pohjalta. Moniulotteisen ongelman lähestymistavaksi, olen valinnut sosiokulttuurinen näkökulma oppimiseen ja kehitykseen. Tässä painopiste siirtyy pois kysymyksistä mistä ja miten opimme, siihen, että mitä opitaan. Osallistumalla sosiaaliseen käytäntöön yksilö oppii tarkoitusta riippumatta aina: Kulttuuri määrittää oppimisen ja kehityksen mahdollisuudet. Ohjauksen ydin siirretään pois hetkellisestä ja tarjontakeskeisestä toiminnasta. Tutkimuksessani keskustelen siitä, mihin se voisi kohdistua, ja miksi.