Katoava totuus
Töyrylä, Julius (2018)
Töyrylä, Julius
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804094281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804094281
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä pohditaan tyhjyyden ominaisuuksia ja sen näyttäytymistä valokuvaus ja valokuva lähtökohtina. Tyhjyyden ilmenemisen muotoja tutkitaan haastattelujen, lähdekirjalli-suuden ja oman pohdinnan avulla. Tyhjyys saa opinnäytetyössä erilaisia muotoja: valokuvassa se on jotakin visuaalista, maailmastamme heijastuvaa. Tyhjyys on myös osa jotakin ymmärtä-mätöntä – puhtaasti ei mitään, jolle me annamme nimen mutta joka on silti käsityksemme tuolla puolen. Tyhjyys on vaikeasti tavoiteltavaa, mutta esimerkiksi tieteen näkökulmasta sitä voidaan laskea ja se kuplii tyhjiössä kuin kiehuva vesi.
Teksti on yhden taiteilijan tutkielma, joka koskettaa tyhjyyden pintaa sitä kuitenkaan täysin tavoittamatta. Näyttäisi siltä, että tyhjyys on kysymysten ympäröimä arvoitus, asia, jonka vasta-ukset aiheuttavat lisää kysyttävää. Tyhjyyden voi nimetä, sitä voidaan kuvallisesti valokuvan sallimin rajoin katsella, ja tieteilijät tavoittavat sen tutkivien silmälasien kautta. Onko se silloin löydetty? Yrittäessä ymmärtää tyhjyyttä voidaan siis käyttää apuna kirjoitettua filosofiaa, tieteen faktoja sekä henkilökohtaista mietiskelyä. Näitä keinoja on tässä opinnäytetyössä käytetty. Tyh-jyyttä ymmärtääkseni pohdin myös ihmisen ja kameran suhdetta, teknologiaa ja sitä, miten ih-meellinen tapahtuma itse valokuva on.
Opinnäytetyössä tyhjyydelle saadaan muovailtua tietynlainen muoto, joka kuitenkin hajoaa muovailun päätteeksi, jolloin kaikki alkaa alusta.
Tyhjyys on katoava totuus.
Teksti on yhden taiteilijan tutkielma, joka koskettaa tyhjyyden pintaa sitä kuitenkaan täysin tavoittamatta. Näyttäisi siltä, että tyhjyys on kysymysten ympäröimä arvoitus, asia, jonka vasta-ukset aiheuttavat lisää kysyttävää. Tyhjyyden voi nimetä, sitä voidaan kuvallisesti valokuvan sallimin rajoin katsella, ja tieteilijät tavoittavat sen tutkivien silmälasien kautta. Onko se silloin löydetty? Yrittäessä ymmärtää tyhjyyttä voidaan siis käyttää apuna kirjoitettua filosofiaa, tieteen faktoja sekä henkilökohtaista mietiskelyä. Näitä keinoja on tässä opinnäytetyössä käytetty. Tyh-jyyttä ymmärtääkseni pohdin myös ihmisen ja kameran suhdetta, teknologiaa ja sitä, miten ih-meellinen tapahtuma itse valokuva on.
Opinnäytetyössä tyhjyydelle saadaan muovailtua tietynlainen muoto, joka kuitenkin hajoaa muovailun päätteeksi, jolloin kaikki alkaa alusta.
Tyhjyys on katoava totuus.