Teemapäivä kiertokadun päiväkodissa : nallehoitajan vastaanotto
Leppijoki, Jenni (2009)
Leppijoki, Jenni
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005169379
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005169379
Tiivistelmä
Projektin tarkoituksena oli järjestää teemapäivä, jonka tavoitteena oli leikin avulla ennaltaehkäistä leikki-ikäisten lasten kokemaa pelkoa lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Projektin toiminnallinen osa toteutettiin yhteistyössä Kiertokadun päiväkodin kanssa kolme–kuusi -vuotiaiden lasten ryhmässä.
Lasten sairaanhoidossa on tiettyjä erityispiirteitä, joiden huomioonottaminen kuuluu lapsen hyvään hoitoon sairaudesta riippumatta. Lapsen hoitotyön periaatteita ovat yksilöllisyys, perhekeskeisyys, kasvun ja kehityksen turvaaminen, turvallisuus, omatoimisuus ja jatkuvuus. Lapsen kehityksen ja tarpeiden arvioiminen lähtee siitä, että työntekijä tietää, miten terve lapsi kasvaa ja kehittyy. Tärkeää on viettää aikaa lasten kanssa niin kahden kesken kuin ryhmissäkin. Tavallisissa päiväkotiryhmissä oppii hyvin mm. siitä, miten lapset toimivat sosiaalisissa tilanteissa tai millaisia asioita he missäkin iässä osaavat.
Olisi hyvä, jos sairaanhoitaja tietäisi millaisia ennakkokäsityksiä ja pelkoja lapsella saattaa sairaalasta ja sairaanhoidosta olla. Tällöin sairaanhoitaja voisi toimia parhaalla mahdollisella tavalla lievittääkseen lapsen pelkoa sekä luodakseen hyvän ja turvallisen hoitosuhteen lapseen.
Lasten pelot voidaan jakaa synnynnäisiin, kehityksellisiin eli tiettynä ikäkautena ilmeneviin sekä traumaattisen kokemuksen aiheuttamiin. Synnynnäisiä pelkoja ovat esimerkiksi voimakkaiden ja uusien ärsykkeiden, kuten voimakkaan äänen, nopeasti liikkuvan esineen tai voimakkaan valon pelko. Kehityksellisiin pelkoihin kuuluvat vieraiden ihmisten pelko, pelko eroon joutumisesta ja hylätyksi tulemisesta. Sairaalassa tai vastaanotolla olo taas voi aiheuttaa lapselle traumaattisia pelkoja helpommin kuin aikuiselle.
Teemapäivänä päiväkodissa oli paikalla 16 kolme–viisi -vuotiasta lasta. Ensimmäiset kolme lasta tulivat Nallehoitajan vastaanotolle yksitellen. Lapset olivat selvästi jännittyneitä tilanteesta ja heidän oli vaikea keksiä, mikä pehmolelua vaivasi. Kun lapsia tuli vastaanotolle useampi kerrallaan, he olivat alusta asti rohkeampia ja saivat toisten pehmolelujen tutkimisesta ideoita myös oman lelun ”sairauteen”. Lisäksi lapset poimivat ideoita sairauksiin ja lieviin tapaturmiin arjesta ja heille tutuista saduista. Lapset ovat luonnostaan uteliaita, mikä näkyi myös vastaanotolla suurena kysymysten tulvana. Kaikkia välineitä tutkittiin ja niiden käyttötarkoitusta pohdittiin.
Lasten sairaanhoidossa on tiettyjä erityispiirteitä, joiden huomioonottaminen kuuluu lapsen hyvään hoitoon sairaudesta riippumatta. Lapsen hoitotyön periaatteita ovat yksilöllisyys, perhekeskeisyys, kasvun ja kehityksen turvaaminen, turvallisuus, omatoimisuus ja jatkuvuus. Lapsen kehityksen ja tarpeiden arvioiminen lähtee siitä, että työntekijä tietää, miten terve lapsi kasvaa ja kehittyy. Tärkeää on viettää aikaa lasten kanssa niin kahden kesken kuin ryhmissäkin. Tavallisissa päiväkotiryhmissä oppii hyvin mm. siitä, miten lapset toimivat sosiaalisissa tilanteissa tai millaisia asioita he missäkin iässä osaavat.
Olisi hyvä, jos sairaanhoitaja tietäisi millaisia ennakkokäsityksiä ja pelkoja lapsella saattaa sairaalasta ja sairaanhoidosta olla. Tällöin sairaanhoitaja voisi toimia parhaalla mahdollisella tavalla lievittääkseen lapsen pelkoa sekä luodakseen hyvän ja turvallisen hoitosuhteen lapseen.
Lasten pelot voidaan jakaa synnynnäisiin, kehityksellisiin eli tiettynä ikäkautena ilmeneviin sekä traumaattisen kokemuksen aiheuttamiin. Synnynnäisiä pelkoja ovat esimerkiksi voimakkaiden ja uusien ärsykkeiden, kuten voimakkaan äänen, nopeasti liikkuvan esineen tai voimakkaan valon pelko. Kehityksellisiin pelkoihin kuuluvat vieraiden ihmisten pelko, pelko eroon joutumisesta ja hylätyksi tulemisesta. Sairaalassa tai vastaanotolla olo taas voi aiheuttaa lapselle traumaattisia pelkoja helpommin kuin aikuiselle.
Teemapäivänä päiväkodissa oli paikalla 16 kolme–viisi -vuotiasta lasta. Ensimmäiset kolme lasta tulivat Nallehoitajan vastaanotolle yksitellen. Lapset olivat selvästi jännittyneitä tilanteesta ja heidän oli vaikea keksiä, mikä pehmolelua vaivasi. Kun lapsia tuli vastaanotolle useampi kerrallaan, he olivat alusta asti rohkeampia ja saivat toisten pehmolelujen tutkimisesta ideoita myös oman lelun ”sairauteen”. Lisäksi lapset poimivat ideoita sairauksiin ja lieviin tapaturmiin arjesta ja heille tutuista saduista. Lapset ovat luonnostaan uteliaita, mikä näkyi myös vastaanotolla suurena kysymysten tulvana. Kaikkia välineitä tutkittiin ja niiden käyttötarkoitusta pohdittiin.