"Mä oon vähän sellanen kun ystäväkanuuna" : Lasten ja vanhempien näkemyksiä lasten vertaissuhteista

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia 3–7-vuotiaiden lasten kokemuksia ystävyydestä ja yksinäisyydestä sekä vanhempien käsityksiä siitä, millaisia vertaissuhteita heidän lapsillaan on ja miten vertaissuhteita käsitellään päiväkodissa ja kotona. Teoreettiseksi viitekehykseksi muodostui lasten vertaissuhteet, ystävyyssuhteiden merkitys, yksinäisyys, varhaiskasvatus ja sen merkitys vertaissuhteiden tukemisessa sekä vanhempien merkitys lasten vertaissuhteiden tukemisessa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin lasten osalta teemahaastattelun avulla ja vanhemmilta Webropol-kyselyllä. Tutkimusta varten haastateltiin 13 lasta, ja kyselyyn vastasi 14 vanhempaa. Aineistoanalyysi tehtiin teemoitellen. Kaikilla haastatelluilla lapsilla oli ystäviä päiväkodissa, ja monella lapsella ystäviä oli myös päiväkodin ulkopuolella. Lähes jokainen lapsi kuvaili ystävyyssuhdettaan pitkään kestäneeksi, eli pienetkin lapset pystyvät ylläpitämään ystävyyssuhteitaan. Ystävyys yhdistettiin leikkeihin ja leikkikavereihin. Lapset kertoivat joko etsivänsä leikkikaverin tai leikkivänsä yksin, mikäli he jäävät yksin päiväkodissa. Yksin olevan lapsen huomatessaan, lapset kertoivat pyytävänsä tätä yhteiseen leikkiin. Myös vanhemmilla oli käsitys siitä, että heidän lapsillaan on ystäviä. Kotona ystävyyttä oltiin käsitelty lasten kanssa keskustelujen avulla. Yksinäisyyttä oltiin käsitelty vähemmän, lähinnä ystävyyden kääntöpuolena. Vanhemmilla oli parempi käsitys ystävyyden käsittelystä päiväkodissa kuin yksinäisyyden. Aiheiden käsittelyn riittävyyttä päiväkodissa vanhemmat eivät osanneet arvioida. Opinnäytetyön tulokset ovat hyödynnettävissä varhaiskasvatuksen kentällä yleisesti sekä erityisesti päiväkodissa, jossa opinnäytetyö tehtiin. Tulokset tuovat esiin lasten ja vanhempien näkemykset vertaissuhteista sekä antavat tietoa vertaissuhteiden käsittelyä koskevaan kehittämistyöhön päiväkodissa.

The purpose of this thesis was to study 3–7-aged children's experiences of friendships and loneliness. One aim was also to study parents' perceptions about their children's peer relationships, and how they were handled in the kindergarten and at home. The theoretical framework consists of peer relationships, loneliness, the importance of friendships, early childhood education and its significance in supporting children's peer relationships together with parents' contribution. The study was a qualitative study. The data were collected by an interview and a survey. In the study 13 children were interviewed and 14 parents answered to the Webropol-survey. The data were organized into themes for the analysis. All the interviewed children had friends in the kindergarten and many of them had friends elsewhere too. The parents were also aware of their children's friendships. Almost all the children described their friendships as long lasting, which means that even small children can maintain friendships. In a situation in which the children felt left alone, they told that they would play alone or find someone to play with. In addition, if they noticed another child playing alone in the kindergarten, they would ask them to play together. At home, the friendship had mostly been handled with discussion. Loneliness wasn't handled as extensively as friendship. Parents were also more aware of how friendships had been handled in the kindergarten than loneliness. Nevertheless, they couldn't tell if the topics had been discussed and handled sufficiently. The results of the thesis can be utilized in the field of early childhood education and in the kindergarten for which the thesis was made. The results bring out children's and parents' views on children's peer relationships, and also provide helpful information to be used in developing the ways to handle peer relationships in the kindergarten.