"Kaikki teknisesti mahdollinen ei ole laillista tai ainakaan moraalisesti oikein" : identiteettivarkaus on laillinen rikos
Ratia, Sini (2010)
Ratia, Sini
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005118830
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005118830
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutustutaan identiteettivarkauksiin. Identiteettivarkaudet ovat yksi nopeimmin kasvava rikollisuuden muoto, mutta silti identiteettivarkaus ei ole Suomessa rikos. Identiteettivarkauksien lisäksi työssä tutustutaan suomalaisen lainsäädäntötyön vaiheisiin ja lainsäädännön vaikutuksiin sekä rikosoikeuden perusteisiin.
Identiteettivarkauden tekeminen on helppoa. Jokainen, joka osaa käyttää internetiä, osaa myös tehdä identiteettivarkauden. Verkkorikollisuus on kasvanut vauhdilla, eikä lainsäätäjä ole pysynyt perässä. Tilannetta hankaloittaa myös se, ettei identiteettivarkaus-käsitteelle ole yksiselitteistä merkitystä. Perinteisesti identiteetillä tarkoitetaan yksilön minuutta ja minätunnetta sekä käsitystä omasta itsestä. Työssä pohditaan lainopillisen sisällönerittelyn eli tekstianalyysin keinoin, voiko identiteetin todella varastaa, ja millä nimikkeellä tekoa pitäisi kutsua.
Tämän hetkisen käsityksen mukaan identiteettivarkaudesta on kyse esimerkiksi silloin, kun toisen ihmisen henkilötiedoilla tehdään ostoksia tai hankitaan rahaa. Tekijä siis esiintyy toisena henkilönä, muuna kuin itsenään. Nykylainsäädäntö ei suojele uhria tarpeeksi ja siksi identiteettivarkaudesta pitäisi nopeasti tehdä rikos. Nykyään esiintyy paljon tilanteita, joissa mikään olemassa oleva rikosnimike ei täyty, eikä rikostutkinta ole siten mahdollista. Työssä on paljon esimerkkejä erilaisista identiteettivarkauksien toteutustavoista. Työssä myös annetaan vinkkejä siihen, miten identiteettivarkauksia voi omalta osaltaan ehkäistä.
Identiteettivarkauden tekeminen on helppoa. Jokainen, joka osaa käyttää internetiä, osaa myös tehdä identiteettivarkauden. Verkkorikollisuus on kasvanut vauhdilla, eikä lainsäätäjä ole pysynyt perässä. Tilannetta hankaloittaa myös se, ettei identiteettivarkaus-käsitteelle ole yksiselitteistä merkitystä. Perinteisesti identiteetillä tarkoitetaan yksilön minuutta ja minätunnetta sekä käsitystä omasta itsestä. Työssä pohditaan lainopillisen sisällönerittelyn eli tekstianalyysin keinoin, voiko identiteetin todella varastaa, ja millä nimikkeellä tekoa pitäisi kutsua.
Tämän hetkisen käsityksen mukaan identiteettivarkaudesta on kyse esimerkiksi silloin, kun toisen ihmisen henkilötiedoilla tehdään ostoksia tai hankitaan rahaa. Tekijä siis esiintyy toisena henkilönä, muuna kuin itsenään. Nykylainsäädäntö ei suojele uhria tarpeeksi ja siksi identiteettivarkaudesta pitäisi nopeasti tehdä rikos. Nykyään esiintyy paljon tilanteita, joissa mikään olemassa oleva rikosnimike ei täyty, eikä rikostutkinta ole siten mahdollista. Työssä on paljon esimerkkejä erilaisista identiteettivarkauksien toteutustavoista. Työssä myös annetaan vinkkejä siihen, miten identiteettivarkauksia voi omalta osaltaan ehkäistä.