Keuhkosyöpäpotilaan kuvantaohjattu sädehoito : isosentrin paikan yhteys potilaskohtaisiin siirtoihin

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuvantaohjatusti sädehoidettujen keuhkosyöpäpotilaiden (N=30) päivittäisiä siirtoja sekä isosentrin (is) paikan yhteyttä tehtyjen siirtojen suuruuteen. Työn tavoitteena oli saada käsitys keskiarvoisesta hoidon osuvuudesta Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) sädehoitoyksikössä ulkoisten ihomerkkien ja luisten rakenteiden suhteen. Mikäli isosentrillä on yhteys hoidon osuvuuteen, voidaan annossuunnittelussa mahdollisesti välttää tiettyjä alueita isosentrin paikalle, jolloin hoidon asettelu ihomerkkien mukaan tulee tarkemmaksi.

Opinnäytetyön toteutuksessa käytettiin tilastollista analyysia. Työhön saatiin valmis aineisto potilaskohtaisista siirroista. Kaikkien suuntien yhteenlaskettujen siirtojen lukumääräksi saatiin 1767, joita analysoitiin Excel-tilastointiohjelman avulla. Potilassiirtoja tarkasteltiin korkeus (vrt)-, pituus (lng)- ja poikittaissuunnassa (lat). Kunkin suunnan siirroista laskettiin minimi- ja maksimiarvot sekä keskiarvot ja –hajonnat. Potilaiden isosentrien paikkaa koskevat tiedot kerättiin heille tehdyistä sädehoidon suunnitelmista. Isosentrin paikan yhteyttä potilaskohtaisiin siirtoihin tarkasteltiin korrelaatiokertoimen avulla.

Tuloksissa tarkasteltiin kunkin suunnan siirron minimi- ja maksimiarvoja sekä siirtojen keskiarvoja ja keskihajontoja. Minimiarvoksi saatiin kaikissa suunnissa 0 cm ja maksimiarvoiksi 1,5 cm (vrt), 1,4 cm (lng) ja 1,3 cm (lat). Keskiarvoiksi saatiin 0,35 cm (vrt), 0,37 cm (lng) ja 0,29 cm (lat) ja keskihajonnoiksi 0,31 cm (vrt), 0,30 (lng) sekä 0,24 cm (lat). Tarkastellessa isosentrin yhteyttä potilaskohtaisiin siirtoihin, saatiin keskeiseksi tulokseksi, että mitä kaudaalisemmin isosentri sijaitsee, sitä suurempia ovat siirrot pituussuunnassa ja mitä ventraalisemmin isosentri sijaitsee, sitä pienempiä ovat siirrot korkeussuunnassa.

Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että kuvantaohjaus on tärkeä menetelmä sädehoidon osuvuuden varmentamisessa ja laadun arvioinnissa. Keuhkosyöpäpotilaiden kuvantaohjatun sädehoidon osuvuutta muissa sädehoitoyksiköissä voidaan verrata näihin tutkimustuloksiin vain, kun käytetään samaa potilasfiksaatiota ja hoitoasentoa. Jatkotutkimusaiheena voisi vertailla jonkin muun sädehoitoyksikön saamia tuloksia tässä työssä saatuihin tuloksiin.

The purpose of this thesis was to determine the daily displacements of lung cancer patients (N=30) who were treated with image-guided radiation therapy and also to clarify if the isocenter has a connection to patient-specific displacements. The aim was to identify the average treatment accuracy with relation to skin tattoos and bony anatomy at the Turku University Hospital department of radiotherapy. Provided the isocenter has a connection to the treatment accuracy, treatment can be planned so as to avoid unfavourable regions for isocenter placement. This would improve treatment accuracy when solely using skin tattoos.

The thesis was carried out by using statistical analysis. Patient displacement data was collected beforehand. The total number of displacements was 1767 and these were analyzed using Microsoft Excel. Displacements were examined in vertical (vrt), longitudinal (lng) and lateral (lat) directions. The minimum, maximum and mean values were calculated in each respective direction. Standard deviations were also calculated. The locations of the isocenters were collected from patient treatment plans and the isocenters connection to patient-specific displacements was examined using a correlation coefficient.

Results included the minimum, maximum and mean values of displacements as well as their standard deviations. The minimum value in every direction was 0 cm and maximum values were 1,5 cm (vrt), 1,4 cm (lng) and 1,3 cm (lat). Mean values were 0,35 cm (vrt), 0,37 cm (lng) and 0,29 (lat) and standard deviations were 0,31 cm (vrt), 0,30 cm (lng) and 0,24 cm (lat). When examining the correlation between isocenter location and patient-specific displacements, two major observations were made: if the isocenter has a more pronounced caudal location it results in larger displacements in the longitudinal direction, whereas if it is more ventral, smaller displacements occur in the vertical direction.

Primary conclusions were that image-guidance is an important procedure in improving the accuracy and quality evaluation of radiotherapy. Conclusions based on results produced during this thesis are only applicable in other radiotherapy units when using the same immobilization device and treatment position. Further studies could, for example, involve the comparison of results produced in similar studies from other radiotherapy units.