”No kylhän se oli vähän sellai hyvä, et joku katto mun perään..” : Nuorten kokemuksia jälkihuollosta ja sen jälkeen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lastensuojelun jälkihuollon päättäneiden nuorten kokemuksia saamastaan tuesta jälkihuollon aikana sekä mahdollisia tarpeita tuen jatkumisesta jälkihuollon jälkeen. Opinnäytetyön tekijät työskentelevät itse lastensuojelussa. Työelämäkontaktina ja tilaajana toimi keskisuuren eteläsuomalaisen kaupungin jälkihuoltopalvelut.

Opinnäytetyön tietoperustassa avattiin lastensuojelua, lastensuojelun palvelujärjestelmää sekä määriteltiin lastensuojelulle ja jälkihuollolle keskeiset käsitteet. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä jälkihuollon päättänyttä nuorta. Haastattelut litteroitiin. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Analyysin aikana aineistosta nousi esiin sekä nuorten kokemukset että ajatukset tuen jatkuvuuden tarpeesta.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta nuorten kokeneen jälkihuollon aikana saamansa tuen elämänlaatunsa kannalta merkittäväksi. Tulokset osoittavat, että lakisääteisen jälkihuollon jälkeen 21 vuotta täyttäneille tulisi tarjota yksilöllistä tukea. Jälkihuollon jatkuvuutta tulisikin tarkastella nykyisen lainsäädännön sijaan asiakas- ja tarvekohtaisesti.

The purpose of this thesis was to explore young care leavers' experiences of the support they had received during after-care as well as their thoughts about the possible continuation of after-care. Both authors of this thesis work in child welfare services. The thesis was commissioned by after-care services in a medium sized city in southern Finland.

The theory in this thesis was based on child welfare service system. The main concepts of child welfare and after-care were defined. The research was qualitative. The material was collected by interviewing five young people whose after-care had ended. The interviews were transcribed. The collected material was analysed by using content based analysis. Both the young people´s experiences about the support given in after-care and their thoughts about the possible continuation of after-care emerged from the analysis.

The research results reveal that the support given to young people during after-care was meaningful for them. The results also show that after the statutory after-care, individual support should be offered to young people over the age of 21. The continuation of after-care should be determined on the basis of clients' needs, instead of the law.