Kasvattajan pedagoginen sensitiivisyys ja lapsen kannustaminen varhaiskasvatuksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia miten pedagoginen sensitiivisyys ja lapsen kannustaminen ilmenee varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena oli myös tuoda esiin kasvattajilta nousevia kehittämisideoita. Tuloksista ilmeni pedagogisen sensitiivisyyden ja lapsen kannustamisen kietoutuvan vahvasti toisiinsa. Molemmat koettiin tärkeinä. Molempia haluttiin lisätä, monipuolistaa ja tuoda lapset ja vanhemmat osallisiksi. Pedagoginen sensitiivisyys ilmeni päiväkodissa lapsen yksilöllisessä kohtaamisessa ja huomioimisessa, lapsen tunteiden ja tuen tarpeiden tunnistamisessa, ilmapiirin luomisessa sekä lapsen kannustamisessa. Vastaajien mukaan pedagogisen sensitiivisyyden ja lapsen kannustamisen tekivät haastavaksi kiire, suuret ryhmät, vaihtuva henkilökunta sekä riittämättömyyden tunne erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa. Kaivattiin kiireettömyyttä, kasvattajan aitoa läsnäoloa ja mahdollisuutta yksilölliseen havainnointiin pedagogisen sensitiivisyyden toteuttamiseksi. Tutkimuksessa korostui huoli arkojen ja hiljaisten lasten liian vähäisestä huomioinnista ja kohtaamisesta. Tutkimus toi esiin koulutustarpeita tuen tarpeiden tunnistamisessa ja niihin vastaamisessa, oikeanlaisten kannustuskeinojen käyttämisessä erityisesti arkojen ja aggressiivisten lasten kanssa sekä erilaisten kannustuskeinojen monipuolisessa käytössä.