Itsenäistyvien nuorten käsityksiä tuen tarpeesta sijaishuollossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena oli tutkia itsenäistyvän nuoren tuen tarvetta sijaishuoltolaitoksessa. Tutkimuksen keskeinen ajatus oli selvittää, miten sijoitettu nuori kokee arjessa esiin tulevan tuen tarpeensa. Tutkimus yrittää myös valottaa ohjaajan roolia tuen antajana sekä erilaisten arjen työkalujen merkitystä nuorelle. Työkaluja ovat esimerkiksi asiakassuunnitelma, kasvatussuunnitelma ja nuortenkokoukset. Tutkimuksen kolmas aihe oli hahmottaa nuorten käsityksiä sijaishuollon nivelvaiheissa tapahtuvan tuen tarpeellisuudesta ja määrästä.

Tutkimus toteutettiin syksyllä 2008. Mukana oli kuusi Lehmuskolo oy:n sijaishuollon 15-17-vuotiasta nuorta. Kvalitatiivisen tutkimuksen tiedonhankinnan perustana oli haastattelututkimus, ja haastattelun lähtökohtana oli teemahaastattelu. Nuorten haastatteluaineistosta pyrittiin löytämään yhdenmukaisuuksia ja mahdollisia poikkeavuuksia eri teemoista.

Tutkimuksen mukaan sääntöjen noudattamista pidettiin hyvänä asiana, vaikka niiden määrä ja sisältö poikkesivat jonkun verran eri sijaishuoltolaitoksissa. Sääntöjen tulisi olla tarkoituksenmukaisia. Laitoksen ulkopuolisesta tuesta vanhempien ja kavereiden roolia korostettiin. Myös koulutuksen merkitys ymmärrettiin. Sosiaalityöntekijän merkitys koettiin hyvin vähäiseksi

Nuoret odottivat ohjaajilta arjen tilanteissa enemmän läsnäoloa. Ohjaajan ja omaohjaajan rooli painottui käytännön asioiden hoitajaksi. Toisaalta nuorten tietämys erilaisista suunnitelmista, kokouksista tai virastoasioinneista osoittautui paikoin heikoksi. He eivät kaivanneetkaan jotain toimintoa helpottamaan heidän elämäänsä, koska he eivät olleet tietoisia siitä. Lisäksi arjen toiminnan ja suunnittelun välineet osoittautuivat tuen kannalta osin puutteellisiksi. Nuoret saattaisivat myös kaivata enemmän tukea sijaishuoltopaikan muutos- eli nivelvaiheissa.

Nuoret halusivat, että ohjaajat kykenisivät ottamaan huomioon heidän ikätasonsa arkipäivän toiminnoissa. Nuoret myös korostivat, että sääntöjen noudattaminen on aiheellista, mutta niiden tulisi olla tarkoituksenmukaisia ja kohtuullisia. Nuoret eivät pitäneet erilaisia toiminnan ja suunnittelun välineitä välttämättä itselleen tärkeinä.

The purpose of this thesis is to study how much support adolescents feel they need in foster homes. The main idea is to find out how a young person feels about the need of support in everyday life. The research also tries to shed light on a supervisor’s role as a support person and assess the significance of structures in the adolescents’ everyday life. These structures include, for instance, client plans, upbringing plans and joint meetings between supervisors and the youth. The third aim of this research was to perceive the adolescents’ opinions on the necessity and quantity of support at node points in foster care.

The research was carried out in autumn 2008.The participants, six teenagers between 15 and 17 years of age, were all from Lehmuskolo foster care units. Theme interviews formed the basis of this qualitative research. Conformabilities and deviations on various themes were sought from amongst the interview material.

According to this research, complying with rules was viewed positively, although the quantity and content of the rules slightly varied between different foster care units. The rules should be appropriate. Of external support the roles of parents and friends were emphasized. The significance of education was understood, but the relevance of a social worker was considered marginal.

The adolescents expected the supervisors to be more present in everyday situations. The role of the supervisor and the personal supervisor was mainly to take care of practical matters. On the other hand, the adolescents had poor knowledge of various plans, meetings and visits to offices. Therefore they didn’t miss certain procedures to ease their lives because they weren’t aware of these procedures. The adolescents might also require more support at node points in foster care.

The adolescents wanted their supervisors to take into consideration their age level in everyday activities. They also emphasized the importance of adhering to rules, but that the rules should be appropriate and reasonable. The tools of activities and planning were not considered necessary.