Itsenäistyvien nuorten käsityksiä tuen tarpeesta sijaishuollossa
Määttänen, Veijo (2009)
Määttänen, Veijo
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005179604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005179604
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli tutkia itsenäistyvän nuoren tuen tarvetta sijaishuoltolaitoksessa. Tutkimuksen keskeinen ajatus oli selvittää, miten sijoitettu nuori kokee arjessa esiin tulevan tuen tarpeensa. Tutkimus yrittää myös valottaa ohjaajan roolia tuen antajana sekä erilaisten arjen työkalujen merkitystä nuorelle. Työkaluja ovat esimerkiksi asiakassuunnitelma, kasvatussuunnitelma ja nuortenkokoukset. Tutkimuksen kolmas aihe oli hahmottaa nuorten käsityksiä sijaishuollon nivelvaiheissa tapahtuvan tuen tarpeellisuudesta ja määrästä.
Tutkimus toteutettiin syksyllä 2008. Mukana oli kuusi Lehmuskolo oy:n sijaishuollon 15-17-vuotiasta nuorta. Kvalitatiivisen tutkimuksen tiedonhankinnan perustana oli haastattelututkimus, ja haastattelun lähtökohtana oli teemahaastattelu. Nuorten haastatteluaineistosta pyrittiin löytämään yhdenmukaisuuksia ja mahdollisia poikkeavuuksia eri teemoista.
Tutkimuksen mukaan sääntöjen noudattamista pidettiin hyvänä asiana, vaikka niiden määrä ja sisältö poikkesivat jonkun verran eri sijaishuoltolaitoksissa. Sääntöjen tulisi olla tarkoituksenmukaisia. Laitoksen ulkopuolisesta tuesta vanhempien ja kavereiden roolia korostettiin. Myös koulutuksen merkitys ymmärrettiin. Sosiaalityöntekijän merkitys koettiin hyvin vähäiseksi
Nuoret odottivat ohjaajilta arjen tilanteissa enemmän läsnäoloa. Ohjaajan ja omaohjaajan rooli painottui käytännön asioiden hoitajaksi. Toisaalta nuorten tietämys erilaisista suunnitelmista, kokouksista tai virastoasioinneista osoittautui paikoin heikoksi. He eivät kaivanneetkaan jotain toimintoa helpottamaan heidän elämäänsä, koska he eivät olleet tietoisia siitä. Lisäksi arjen toiminnan ja suunnittelun välineet osoittautuivat tuen kannalta osin puutteellisiksi. Nuoret saattaisivat myös kaivata enemmän tukea sijaishuoltopaikan muutos- eli nivelvaiheissa.
Nuoret halusivat, että ohjaajat kykenisivät ottamaan huomioon heidän ikätasonsa arkipäivän toiminnoissa. Nuoret myös korostivat, että sääntöjen noudattaminen on aiheellista, mutta niiden tulisi olla tarkoituksenmukaisia ja kohtuullisia. Nuoret eivät pitäneet erilaisia toiminnan ja suunnittelun välineitä välttämättä itselleen tärkeinä.
Tutkimus toteutettiin syksyllä 2008. Mukana oli kuusi Lehmuskolo oy:n sijaishuollon 15-17-vuotiasta nuorta. Kvalitatiivisen tutkimuksen tiedonhankinnan perustana oli haastattelututkimus, ja haastattelun lähtökohtana oli teemahaastattelu. Nuorten haastatteluaineistosta pyrittiin löytämään yhdenmukaisuuksia ja mahdollisia poikkeavuuksia eri teemoista.
Tutkimuksen mukaan sääntöjen noudattamista pidettiin hyvänä asiana, vaikka niiden määrä ja sisältö poikkesivat jonkun verran eri sijaishuoltolaitoksissa. Sääntöjen tulisi olla tarkoituksenmukaisia. Laitoksen ulkopuolisesta tuesta vanhempien ja kavereiden roolia korostettiin. Myös koulutuksen merkitys ymmärrettiin. Sosiaalityöntekijän merkitys koettiin hyvin vähäiseksi
Nuoret odottivat ohjaajilta arjen tilanteissa enemmän läsnäoloa. Ohjaajan ja omaohjaajan rooli painottui käytännön asioiden hoitajaksi. Toisaalta nuorten tietämys erilaisista suunnitelmista, kokouksista tai virastoasioinneista osoittautui paikoin heikoksi. He eivät kaivanneetkaan jotain toimintoa helpottamaan heidän elämäänsä, koska he eivät olleet tietoisia siitä. Lisäksi arjen toiminnan ja suunnittelun välineet osoittautuivat tuen kannalta osin puutteellisiksi. Nuoret saattaisivat myös kaivata enemmän tukea sijaishuoltopaikan muutos- eli nivelvaiheissa.
Nuoret halusivat, että ohjaajat kykenisivät ottamaan huomioon heidän ikätasonsa arkipäivän toiminnoissa. Nuoret myös korostivat, että sääntöjen noudattaminen on aiheellista, mutta niiden tulisi olla tarkoituksenmukaisia ja kohtuullisia. Nuoret eivät pitäneet erilaisia toiminnan ja suunnittelun välineitä välttämättä itselleen tärkeinä.