Yhteisöllisyyden imago : Kokkilan palvelukodin vanhusten tunnistamana
Tahkoniemi, Hannele (2009)
Tahkoniemi, Hannele
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005179612
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005179612
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata palvelukodin vanhusten yhteisöllisyyden tuntemuksia. Tavoitteena oli tarkastella yhteisöllisyyden imagoa eli mielikuvaa. Näin toivotaan selviävän, onko me-henkeä nykyään palvelukodissa. Nykyinen hoitokäytäntö on se, että tuetaan kotona asumista ja laitoksissa, jopa palvelutaloissa ovat vanhukset yhä dementoituneempia. Dementia saattaa haitata vuorovaikutusta. Tavoitteena oli kehittää sosiaalista yhdessäoloa ja yhteisöllisyyttä.
Tutkimukseen osallistui kuusi vanhusta Kokkilan Palvelukodista. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelut suoritettiin 22.10.2009. Tuloksia havainnollistettiin suorien lainausten avulla ja kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.
Tulosten mukaan vanhukset tunnistivat, mitä yhteisöllisyys on. He eivät osanneet sanoin kuvata käsitettä, mutta tunsivat me-henkeä. Yhteisöllisyyden tuntemukset voimistuivat lauluhetkillä. Laulua voi mennä pelkästään kuuntelemaan. Yhdessä olo ja turvallisuus olivat tärkeintä. Vanhukset kertoivat jumpan olevan miellyttävä harrastus. Se oli suunniteltu heitä varten eikä liian rankkaa. Yksin oloa kunnioitettiin myös, koska vanhukset kokivat omaisensa tärkeimmiksi. Myönteinen yksinäisyys on kunnioitettavaa. Aisteista kuulon ja näön heikentyminen, huono liikuntakyky ja dementia olivat esteenä vuorovaikutuksessa ja harrastamisessa. Yhteishenkeä tunnettiin kuitenkin, kun vanhuksella oli ymmärtämystä ja hyvää tahtoa. Yhteisöllisyyden terveysvaikutus oli heille myös tuttua.
Tulokset antavat tietoa pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien vanhusten tunnistamasta yhteisöllisyydestä. Tarkastelun kohteena oli heidän tuntemansa mielikuva koko palvelukodin yhteisöllisyydestä, koska yhteishenki antaa sisältöä ja merkitystä palvelukodin seniorien elämälle. Vanhuksilla pitäisi olla paljon yhteisiä hetkiä ja vuorovaikutustilanteita. Vanhus kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja tukea iäkkäänäkin.
Tutkimukseen osallistui kuusi vanhusta Kokkilan Palvelukodista. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastattelut suoritettiin 22.10.2009. Tuloksia havainnollistettiin suorien lainausten avulla ja kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.
Tulosten mukaan vanhukset tunnistivat, mitä yhteisöllisyys on. He eivät osanneet sanoin kuvata käsitettä, mutta tunsivat me-henkeä. Yhteisöllisyyden tuntemukset voimistuivat lauluhetkillä. Laulua voi mennä pelkästään kuuntelemaan. Yhdessä olo ja turvallisuus olivat tärkeintä. Vanhukset kertoivat jumpan olevan miellyttävä harrastus. Se oli suunniteltu heitä varten eikä liian rankkaa. Yksin oloa kunnioitettiin myös, koska vanhukset kokivat omaisensa tärkeimmiksi. Myönteinen yksinäisyys on kunnioitettavaa. Aisteista kuulon ja näön heikentyminen, huono liikuntakyky ja dementia olivat esteenä vuorovaikutuksessa ja harrastamisessa. Yhteishenkeä tunnettiin kuitenkin, kun vanhuksella oli ymmärtämystä ja hyvää tahtoa. Yhteisöllisyyden terveysvaikutus oli heille myös tuttua.
Tulokset antavat tietoa pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien vanhusten tunnistamasta yhteisöllisyydestä. Tarkastelun kohteena oli heidän tuntemansa mielikuva koko palvelukodin yhteisöllisyydestä, koska yhteishenki antaa sisältöä ja merkitystä palvelukodin seniorien elämälle. Vanhuksilla pitäisi olla paljon yhteisiä hetkiä ja vuorovaikutustilanteita. Vanhus kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä ja tukea iäkkäänäkin.