Liikunnan yhteys lapsen sosiaalisiin taitoihin
Raitokari, Maija (2018)
Raitokari, Maija
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805056598
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805056598
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni havainnoin liikunnan yhteyttä lapsen sosiaalisiin taitoihin. Selvitin, voiko liikunnalla olla myönteisiä vaikutuksia lapsen sosiaalisiin taitoihin, ja jos on, niin miten ne ilmenevät. Samalla selvitin myös liikuntaa harrastavien lasten sekä vähemmän liikkuvien lapsien sosiaalisten taitojen eroavaisuuksia, sekä pohdin, minkälainen vaikutus liikunnalla on niihin.
Opinnäytetyöni viitekehyksenä toimi liikunnan ja lasten sosiaalisten taitojen yhteys, ja kontaktikerroillani hyödynsin psykomotoriikkaa. Psykomotoriikan valitsin osaksi toiminnallista opinnäytetyötäni siksi, että siinä tuetaan lapsen osallistumista sekä se korostaa yksilön sosiaalisia taitoja. Liikunta on oiva työkalu sosiaalisten taitojen harjoitteluun, mutta myös liikunnan laatu on tärkeää. Psykomotoriikka sopi osaksi omaa tutkimustani, sillä sen avulla sain paremman kokonaiskuvan lasten sosiaalisista taidoista.
Ohjasin kolme liikuntakertaa sekä yhden positiivista minäkuvaa tukevan toimintakerran 9-vuotiaille lapsille. Jokaisella kontaktikerrallani olivat omat teemat ja tavoitteet, ja näin ollen pystyin etenemään havaintojeni pohjalta loogisesti. Valitsin sellaisia pelejä ja leikkejä, jotka toivat esiin lasten sosiaaliset taidot sekä liikunnallisuuden. Kontaktikerroilla oli lasten ja itseni lisäksi paikalla myös luokan opettaja. Kertojen aikana havainnoin sivusta seuraamalla lasten liikkumista sekä heidän sosiaalisia taitojaan. Ennen kontaktikertojen alkua sekä niiden aikana keskustelin myös opettajan kanssa lasten liikuntatottumuksista.
Havaintojeni perusteella liikunnalla on vaikutus lapsen sosiaalisiin taitoihin. Liikunta edesauttaa lapsen kykyä toimia ryhmässä ja tehdä kompromisseja. Lapsi on kykeneväinen myös kertomaan oman mielipiteensä ja tavoittelemaan omaa etuaan, samalla huomioon ottaen muut ihmiset ympärillä sekä heidän tahtonsa ja mielipiteensä.
Opinnäytetyöni toi ilmi, että liikunta on suuressa osassa tukemassa lapsen sosiaalista kehitystä sekä vahvistamassa lapsen minäkuvaa. Paljon liikuntaa harrastavat lapset kykenivät paremmin käsittelemään epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, ja he uskalsivat myös yrittää, vaikka epäonnistumisen riski oli suuri. Vähemmän liikkuvat lapset olivat epävarmoja itsestään, ja välttelivät viimeiseen asti tilanteita, joissa he saattaisivat epäonnistua. Havaintojeni perusteella sosiaalisten taitojen puutetta oli havaittavissa enemmän lapsilla, jotka eivät liiku liikuntasuositusten mukaisesti.
Opinnäytetyöni viitekehyksenä toimi liikunnan ja lasten sosiaalisten taitojen yhteys, ja kontaktikerroillani hyödynsin psykomotoriikkaa. Psykomotoriikan valitsin osaksi toiminnallista opinnäytetyötäni siksi, että siinä tuetaan lapsen osallistumista sekä se korostaa yksilön sosiaalisia taitoja. Liikunta on oiva työkalu sosiaalisten taitojen harjoitteluun, mutta myös liikunnan laatu on tärkeää. Psykomotoriikka sopi osaksi omaa tutkimustani, sillä sen avulla sain paremman kokonaiskuvan lasten sosiaalisista taidoista.
Ohjasin kolme liikuntakertaa sekä yhden positiivista minäkuvaa tukevan toimintakerran 9-vuotiaille lapsille. Jokaisella kontaktikerrallani olivat omat teemat ja tavoitteet, ja näin ollen pystyin etenemään havaintojeni pohjalta loogisesti. Valitsin sellaisia pelejä ja leikkejä, jotka toivat esiin lasten sosiaaliset taidot sekä liikunnallisuuden. Kontaktikerroilla oli lasten ja itseni lisäksi paikalla myös luokan opettaja. Kertojen aikana havainnoin sivusta seuraamalla lasten liikkumista sekä heidän sosiaalisia taitojaan. Ennen kontaktikertojen alkua sekä niiden aikana keskustelin myös opettajan kanssa lasten liikuntatottumuksista.
Havaintojeni perusteella liikunnalla on vaikutus lapsen sosiaalisiin taitoihin. Liikunta edesauttaa lapsen kykyä toimia ryhmässä ja tehdä kompromisseja. Lapsi on kykeneväinen myös kertomaan oman mielipiteensä ja tavoittelemaan omaa etuaan, samalla huomioon ottaen muut ihmiset ympärillä sekä heidän tahtonsa ja mielipiteensä.
Opinnäytetyöni toi ilmi, että liikunta on suuressa osassa tukemassa lapsen sosiaalista kehitystä sekä vahvistamassa lapsen minäkuvaa. Paljon liikuntaa harrastavat lapset kykenivät paremmin käsittelemään epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, ja he uskalsivat myös yrittää, vaikka epäonnistumisen riski oli suuri. Vähemmän liikkuvat lapset olivat epävarmoja itsestään, ja välttelivät viimeiseen asti tilanteita, joissa he saattaisivat epäonnistua. Havaintojeni perusteella sosiaalisten taitojen puutetta oli havaittavissa enemmän lapsilla, jotka eivät liiku liikuntasuositusten mukaisesti.