Happi liikkumisen apuvälineenä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan jatkuvaa happihoitoa saavien potilaiden arkea ja toimintakykyä happihoidon apuvälineiden kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin, vaikut-taako happihoidon apuväline käyttäjänsä kokemana toimintakykyyn. Tutkimuksessa selvitettiin myös käyttäjien kokemuksia potilasohjauksesta happihoidon apuvälineisiin liittyen. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Hengitysliiton kanssa internet- pohjaisena kyselytutkimuksena helmikuussa 2017.

Tieto tutkimuksesta lähetettiin Hengitysliiton jäsenrekisterissä oleville 787 henkilölle, joiden diagnooseina oli sairaus, jossa happihoitoa yleensä käytetään. Metodina käytettiin poikittaistutkimusta. Tarkoituksena oli kuvata happihoidon vaikutusta sitä käyttävien potilaiden arkeen ja arkiseen selviytymiseen heidän omien kokemuksiensa kautta. Vastaukset analysoitiin ICF- koodiston pääluokkia hyödyntäen, miten sairaus ja apuväline vaikutukset näkyvät yksilön elämässä.

Kyselyyn vastasi 79 happilisää käyttävää potilasta. Hapen käyttäjä on keskimäärin yli 65-vuotias mies, joka käyttää happilisää 3l/min tai vähemmän. Happihoitoa toteu-tetaan happirikastimella eli käytössä on jatkuvahappihoito. Kodin ulkopuolella käy-tössä on lääkkeellinen happi. Hän käyttää happilisää lääkärin ohjeen mukaan 16-20 tuntia /vuorokaudessa. Hengenahdistuksensa vuoksi happihoitopotilas pystyy käve-lemään noin 100 metriä ennen kuin joutuu pysähtymään. Hän kokee olevansa huo-nokuntoisempi kuin samanikäiset ystävät. Ajoittain kotoa poistuminenkin saattaa aiheuttaa hankaluutta.

Happilisän käyttämättömyyteen on yleensä syynä apuvälineestä tai sen mukana kan-tamisesta aiheutuva fyysinen haitta. Happihoitoa taas käytetään siitä syystä, että hap-pilisä vähentää fyysisiä hapenpuutteesta johtuvia oireita.

Potilasvastauksien perusteella voidaan todeta, että kotihoitoon hapen käyttäjät kai-paavat ohjeita oman happeutumisen seurantaan ja arviointiin. Vastauksista voidaan päätellä myös se, että hapen käyttö ja autoilu ovat asioita, joihin tarvittaisiin kansalli-sia yhteisiä ohjeita. Työtä tehdessä nousi esiin tarve happihoidon oppikirjoista ja hapenpuutteen perusfysiologian opetuksesta, sillä sitä ei alan oppikirjoista löydy.

THE ROLE OF OXYGEN THERAPY IN SUPPORTING PHYSICAL ACTIVITY – Study on oxygen therapy in supporting patients’ functional ability in Finland This study examines the everyday life and functional ability of patients under contin-uous oxygen therapy using oxygen therapy equipment. The objective of the study is to determine whether the use of oxygen therapy equipment affects patients’ percep-tion of their own functional ability. Furthermore, the study inquires into user experi-ences on patient guidance related to oxygen therapy equipment. This study was con-ducted in cooperation with Hengitysliitto as an online survey in February 2017.

Information on the survey was sent to 787 persons registered into the member regis-ter of Hengitysliitto. These persons had been diagnosed with an illness that is usually treated with oxygen therapy. The research method used was a cross-sectional study. The aim of the survey was to depict the impact of the oxygen therapy on the every-day life and coping of the patients based on their own experiences. Survey answers were analyzed using the main categories of the ICF-codes to determine how the ill-ness and equipment use impacted individual’s life.

79 persons using supplemental oxygen answered the survey. The average oxygen user is a male over 65 using 3l/min or less of supplemental oxygen. The oxygen therapy is administered with an oxygen enricher i.e. continuous oxygen therapy is used. Outside home medical oxygen is used. The average patient uses supplemental oxygen for 16-20 h per day as instructed by the physician. Due to shortness of breath the patient undergoing oxygen treatment is able to walk 100 m before having to stop. He feels less fit than his friends of same age. From time to time even leaving home can cause difficulties.

Usually the reason for not using supplemental oxygen is the physical disadvantage caused by the equipment or carrying the equipment. Oxygen therapy, on the other hand, is used to reduce physical symptoms related to lack of oxygen.

Based on patients’ answers it can be stated that the users of supplemental oxygen need instructions to monitor and evaluate their own oxygen levels when treated at home. In addition, the answers indicate that use of supplemental oxygen and motor-ing are issues that would require unified national instructions. Conducting the study showed that oxygen therapy as well as education on basic physiology of lack of oxy-gen is largely missing from the relevant literature. Hence, textbooks on these topics are needed.