Näyttelijän ohjaaminen : ajatuksia ongelmista, haasteista ja mahdollisuuksista

Abstract

Mielestäni näyttelijän ohjaaminen kuuluu teatteri-ilmaisun ohjaajan ydintaitoihin.

Näyttelijän ohjaaminen on keskeinen osa teatteriharjoituksissa tapahtuvaa työtä. Se muodostuu esiintyjän ja ohjaajan yhteisestä työskentelystä harjoitustilanteessa. Tässä opinnäytetyössä harjoitustilanne käsitetään puheteatterille luonteenomaiseksi; ohjaaja johtaa esiintyjistä muodostuvan työryhmän toimintaa, työryhmä on näyttämöllä ja ohjaaja katsoo ja kommentoi näyttelijöiden työtä. Käytän tässä työssä nimikkeitä ohjaaja ja näyttelijä. Käsittelen em. aihetta kolmesta eri näkökulmasta; kirjoitan omista kokemuksistani, ammatissa jo toimivien — ja tätä opinnäytetyötä varten haastateltujen — kokemuksista, sekä viittaan ohjaamisesta ja näyttelijäntyöstä julkaistuun lähdeaineistoon. Näiden pohjalta yritän vastata näennäisen yksinkertaiseen kokonaiskysymykseen: mikä näyttelijän ohjaamisessa on keskeisintä? Mikä määrittelee näyttelijän ohjaamisen onnistumista?

Tämä työ ei jakaudu selkeisiin asiakokonaisuuksiin. Tarkastelen näyttelijän ohjaamisen haasteita. Näyttelijän ohjaaminen on teoriassa yksinkertaista työtä, jonka käytännön toteutus vaatii kuitenkin taitoa ja kokemusta. Toisaalta kirjoitan ohjaajan velvollisuuksista näyttelijöilleen itse harjoitustilanteessa. Ohjaaja päättää, mutta tämän vallan kääntöpuolena on vastuu näyttelijän luovan työn mahdollistajana. Käsittelen myös näyttelijän velvollisuuksia, jotka määrittävät myös olennaisesti harjoitusprosessin mahdollista onnistumista.

Muodostan näiden kappaleiden pohjalta sarjan johtopäätöksiä, joiden pohjalta syntyy tämän opinnäytetyön yhteenveto. Yhteenveto sisältää lähinnä deskriptiivisiä tuloksia näyttelijän ohjaamisen todellisuudesta, mutta myös joukon ehdotuksia ohjaajille. Erityisesti yritän yhdistää tämän työn päätelmät oman taiteellisen opinnäytetyöni Seitsemäs prosessiin, jossa keskityin erityisesti ohjaamaan käytössäni olevia näyttelijöitä. Tämän lisäksi viittaan aiempiin ohjaustöihini: Macbethin lapset, Rum and Vodka sekä Rakkaimpani.

It is my firm belief that the ability and skill of directing actors is a paramount to the working expertise of a drama instructor.

Directing actors is central to any theatre rehearsal. By this I refer to a symbiotic working relation of a director and an actor. In the following, it is presumed that a director is in charge of the practical operation of a cast of performers. By and large, performers occupy the stage and the director observes their work and comments on it from the outside. I shall proceed by using the terms actor and director. The aforementioned subject will be discussed from three separate viewpoints; I shall write from my own experience, from the experience of those already working on the field and from various literary sources. From the basis of these sources I shall try to answer a seemingly simplistic central question: What is quintessential in directing actors? What defines a successful process of directing actors?

The structure of this thesis is fragmented. However, I shall concentrate on the challenges in directing actors. (In theory, directing actors is a simple procedure, but in reality it requires much skill and experience.) I shall also discuss the director's obligations to his actors in rehearsal. (The director makes decisions, but is also responsible for enabling — and preserving — the artistic work of the actor.) Furthermore, I shall consider the obligations of the actor. These obligations are essential to the success of the rehearsal process.

On the basis of the diverse chapters I shall form a set of conclusions, which will summarise this thesis. The summary will include descriptive suppositions on the reality of directing actors, but it will also include some normative suggestions to directors. I shall link the results to reflect on the rehearsal process of my final project Seitsemäs (The Seventh) — a feature-length play that I wrote and directed. In this process I was intent on focusing on directing actors. I shall also refer to my earlier works: Macbethin lapset, Rum and Vodka and Rakkaimpani.