Kaupunkivihreän biodiversiteetin lisääminen muuttamalla rakennetun ympäristön suunnittelussa ja kunnossapidossa käytettäviä nykystandardeja
Nuorkivi, Meeri (2018)
Nuorkivi, Meeri
Hämeen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097384
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097384
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on arvioida viherrakentamisen, -suunnittelun ja -kunnossapidon nykyohjeistusten vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Kaupunkiympäristössä luonnon monimuotoisuuden merkitys on kasvanut, koska sillä on todettu olevan positiivinen vaikutus asukkaiden fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Tässä työssä vihersuunnittelun ja -rakentamisen nykystandardeina käytetään Viheralueiden hoidon laatuvaatimuksia (VHT ’14) ja Viherrakentamisen yleistä työselostusta (VRT ’17). Näiden vakio-ohjeistusten koko sisältöä ei ole tässä työssä käsitelty, vaan työ on rajattu koskemaan rakennettuja kasvialueita.
Ohjeistuksen arvioinnin perusteella luodaan poikkeamaehdotukset, eli käytännönmuutosehdotuksia, joilla luonnon monimuotoisuutta saataisiin lisättyä kaupunkiympäristöissä. Suurimmaksi teemaksi poikkeamaehdotuksissa nousee kunnossapitotöiden vähentäminen. Johtopäätelmissä todetaan, kuinka ohjeistus perustuu pääosin kasvin esteettisyyden korostamiseen. Lopuksi pohditaan, miten esteettisyyden käsitystämme pystyttäisiin muuttamaan ja miten haasteellista on yrittää muuttaa vuosikymmenten mukaisia toimintatapoja.
Tässä työssä vihersuunnittelun ja -rakentamisen nykystandardeina käytetään Viheralueiden hoidon laatuvaatimuksia (VHT ’14) ja Viherrakentamisen yleistä työselostusta (VRT ’17). Näiden vakio-ohjeistusten koko sisältöä ei ole tässä työssä käsitelty, vaan työ on rajattu koskemaan rakennettuja kasvialueita.
Ohjeistuksen arvioinnin perusteella luodaan poikkeamaehdotukset, eli käytännönmuutosehdotuksia, joilla luonnon monimuotoisuutta saataisiin lisättyä kaupunkiympäristöissä. Suurimmaksi teemaksi poikkeamaehdotuksissa nousee kunnossapitotöiden vähentäminen. Johtopäätelmissä todetaan, kuinka ohjeistus perustuu pääosin kasvin esteettisyyden korostamiseen. Lopuksi pohditaan, miten esteettisyyden käsitystämme pystyttäisiin muuttamaan ja miten haasteellista on yrittää muuttaa vuosikymmenten mukaisia toimintatapoja.