Valmistuvien sairaanhoitajien valmiudet kriittisesti sairastuneen potilaan tunnistamiseen ja hoidon aloitukseen
Pousi, Piia (2018)
Pousi, Piia
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097442
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805097442
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaiset valmiudet valmistuvilla sairaanhoitajilla on kriittisesti sairastuneen aikuispotilaan tunnistamiseen ja hoidon aloitukseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka valmistuvat sairaanhoitajat arvioivat oman osaamisensa kriittisesti sairastuneen potilaan hoitotyöhön ja mitkä tekijät ovat yhteydessä koettuun osaamiseen. Myös työjärjestys kriittisesti sairastuneen potilaan hoitotyössä sekä ABCD-protokollan käyttö olivat kiinnostuksen kohteina. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi, mitä hoitotyön keinoja valmistuvat sairaanhoitajat huomioivat selvittäessään aikuispotilaan nopeasti muuttuvaa tilaa ja mitä he pitävät tärkeänä hyvässä työryhmän välisessä kommunikaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää hoidontarpeen arvion osa-alueita, joissa valmistuvilla sairaanhoitajilla on hyvät valmiudet tai vaihtoehtoisesti vielä kehitettävää. Saatuja tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi kehitettäessä sairaanhoitajakoulutusta.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena. Tammi-helmikuussa 2018 yhdentoista suo-malaisen ammattikorkeakoulun opiskelijoille tarjottiin mahdollisuus osallistua verkossa toteutettuun kyselytutkimukseen. Vastauksia saatiin yhteensä 98.
Tutkimustulosten mukaan suurin osa valmistuvista sairaanhoitajista koki osaamisensa kriittisesti sairaan potilaan tunnistamisessa kohtalaiseksi. He kokivat, etteivät ole saaneet koulusta tarpeeksi opetusta kriittisesti sairaan potilaan tunnistamiseen ja hoitamiseen. Työssäoppiminen ja oma kiinnostus olivat eniten yhteydessä koettuihin oppimistuloksiin. Eri vitaalielintoimintojen antamaa dataa vastaajat osaavat hyödyntää arvioinnissa hyvin tai erinomaisesti, lukuun ottamatta virtsaneritystä, jonka osaamisen he arvioivat olevan kohtalaista tai hyvää. ABCD-protokolla ei täysin ole vielä juurtunut opiskelijoiden työvälineeksi. Hyvässä kommunikaatiossa työryhmän kesken esille keskeisesti nousivat ammatillinen viestintä, johtajuus ja tilannetietoisuus.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opiskelijat kokevat heillä olevan kohtalaiset valmiudet kriittisesti sairaan potilaan tunnistamiseen. Aiemmista tutkimuksista on käynyt ilmi, että työssäoppiminen vaikuttaa suuresti oppimiseen ja tähän tutkimukseen vastanneista 40 % ei ole ollut missään vaiheessa opintojaan työssäoppimassa akuuttihoidon parissa. Kriitti-sesti sairastuneiden potilaiden tunnistaminen on usein hoitajasta riippuvaista, joten koulutuksen tulisi vastata näihin tarpeisiin. On tärkeää lisätä aiheen suomalaista tutkimusta, jotta sairaanhoitajien koulutusta voidaan edelleen kehittää.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena. Tammi-helmikuussa 2018 yhdentoista suo-malaisen ammattikorkeakoulun opiskelijoille tarjottiin mahdollisuus osallistua verkossa toteutettuun kyselytutkimukseen. Vastauksia saatiin yhteensä 98.
Tutkimustulosten mukaan suurin osa valmistuvista sairaanhoitajista koki osaamisensa kriittisesti sairaan potilaan tunnistamisessa kohtalaiseksi. He kokivat, etteivät ole saaneet koulusta tarpeeksi opetusta kriittisesti sairaan potilaan tunnistamiseen ja hoitamiseen. Työssäoppiminen ja oma kiinnostus olivat eniten yhteydessä koettuihin oppimistuloksiin. Eri vitaalielintoimintojen antamaa dataa vastaajat osaavat hyödyntää arvioinnissa hyvin tai erinomaisesti, lukuun ottamatta virtsaneritystä, jonka osaamisen he arvioivat olevan kohtalaista tai hyvää. ABCD-protokolla ei täysin ole vielä juurtunut opiskelijoiden työvälineeksi. Hyvässä kommunikaatiossa työryhmän kesken esille keskeisesti nousivat ammatillinen viestintä, johtajuus ja tilannetietoisuus.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opiskelijat kokevat heillä olevan kohtalaiset valmiudet kriittisesti sairaan potilaan tunnistamiseen. Aiemmista tutkimuksista on käynyt ilmi, että työssäoppiminen vaikuttaa suuresti oppimiseen ja tähän tutkimukseen vastanneista 40 % ei ole ollut missään vaiheessa opintojaan työssäoppimassa akuuttihoidon parissa. Kriitti-sesti sairastuneiden potilaiden tunnistaminen on usein hoitajasta riippuvaista, joten koulutuksen tulisi vastata näihin tarpeisiin. On tärkeää lisätä aiheen suomalaista tutkimusta, jotta sairaanhoitajien koulutusta voidaan edelleen kehittää.