Kellarin seinän lisälämmöneristäminen : 1940-1970-lukujen kerrostalot ja julkiset rakennukset

Abstract

Opinnäytetyö tutkii 1940–1970-luvuilla rakennettujen kerrostalojen ja julkisten rakennusten tyypillisiä kellarin seinärakenteita ja niiden lisälämmöneristystapoja. Työssä tutkitaan vanhojen rakenteiden kosteusriskejä sekä esitetään korjausratkaisuja, joilla energiatehokkuuden lisäksi saadaan parannettua rakenteen kosteusteknistä toimivuutta. Työn liitteenä on korjaustavoista tehdyt detaljitason rakennepiirustukset. Korjaustapojen lämpö- ja kosteusteknisen analysoinnin välineenä käytettiin Dof -lämpö ohjelmaa. Esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää hyväksi suunnittelutehtävissä. Ratkaisut eivät sovellu käytettäväksi suoraan, vaan jokainen kohde suunnitellaan ja sen kosteustekninen toiminta tutkitaan erikseen.

Kellarin seinän lisälämmöneristys suositellaan aina tehtävän ulkopuolisena, jolloin perusmuuri pysyy lämpimänä ja kuivana. Samalla saadaan korjattua myös puutteellinen vedeneristys. Maanvastaisten seinien lisäksi työssä tutkitaan rakennetta, jossa osa kellarin seinästä sijaitsee maan yläpuolella. Seinän yläosaan muodostuu kylmä osuus ja riski kosteuden tiivistymiseen rakenteen sisään. Työssä tutkittiin sekä ulkopuolelta että sisäpuolelta tehtäviä korjausratkaisuja, joilla kyseisen riskirakenteen syntyminen voidaan välttää.

Esimerkiksi seinän sijainnin vuoksi ei ole aina mahdollista toteuttaa ulkopuolista lämmöneristämistä. Sisäpuolisen lämmöneristyksen käyttömahdollisuuksia tutkittiin kalsiumsilikaattilevyllä, lämmöneristyslaastilla sekä laavamineraalilevyllä. Tutkittuja sisäpuolisia lämmöneristevaihtoehtoja yhdistää niiden hyvä vesihöyrynläpäisevyys sekä kyky varastoida kosteutta ja luovuttaa sitä sisäilmaan. Rakenteen toimivuus edellyttää oikein säädettyä ilmanvaihtoa ja lämmitystä. Materiaalit eivät pysty sitomaan vettä itseensä loputtomasti, minkä takia sisäpuolisia lämmöneristeitä ei pidä käyttää, jos rakentee-seen pääsee liian suuria kosteusmääriä.

Sisäpuolisen lämmöneristämisen suurimmat riskit liittyvät rakenteen kuivana pysymiseen. Lisäksi kellarin seinien sisäpuolisista lämmöneristystavoista on vain vähän tutkimustuloksia, mikä tekee suunnittelusta haastavaa. Seinään kohdistuvia suuria kosteusrasituksia ei ole aina mahdollista saada hallintaan ilman ulkopuolella tehtäviä korjaustoimenpiteitä. Pahimmassa tapauksessa tilan olosuhteita ei saada korjattua käyttöön soveltuviksi, jolloin voi olla järkevää jättää tila jopa kokonaan pois käytöstä.

This bachelor’s thesis is about the supplementary insulation of basement walls. The research topic was outlined to residential and public buildings that were built in the 1940’s to 1970’s. In this thesis typical constructions and risks are researched from these four decades. The primary aim was to research a few different techniques to improve hygrothermal function of the basement structure. The thesis examines both outside and inside installation methods.

The hygrothermal function of the structures were analysed with Dof -thermal programme. Inspection of the results shows that the structure works best when the insulation is installed to the outside of the wall. That way structure stays warm and dry. When built this way also damp proofing and other techniques to improve the moisture capacity of the structures can be made.

This thesis presents also three different insulation products that are used inside of the basement wall. All those products have a good water vapour transmission rate and water receptivity. There is always a chance of moisture damage risk when the insulation is installed to the inside surface of the basement wall. For that reason, all the projects need to design and examine separately before the supplementary insulation is added.