Uudelleensynnyttäjien kokemukset äitiysneuvolan työmuodoista

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää uudelleensynnyttäjien kokemuksia äitiysneuvolan työmuodoista. Äitiysneuvolan työmuodoista selvitettiin terveystarkastuksia, terveysneuvontaa, perhevalmennusta ja kotikäyntejä. Tavoitteena oli, että tutkimuksesta saaduilla tiedoilla äitiysneuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat voivat kehittää omaa työtänsä uudelleensynnyttäjien kohdalla. Tutkimus oli luonteellaan määrällinen eli kvantitatiivinen. Kohderyhmä oli Sastamalan perusturvakuntayhtymän äitiysneuvoloissa asioivat uudelleensynnyttäjät. Kyselylomakkeita jaettiin 70 ja lomakkeita palautettiin 40, joista 37 hyväksyttiin mukaan. Vastausprosentti oli 53 %. Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Tulokset raportointiin prosentteina ja frekvensseinä. Taulukoita ja kuvioita käytettiin tutkimustulosten selkeyttämiseksi. Avoimet vastaukset analysoitiin sisällön erittelyllä. Enemmistön synnytysten määrä oli 2-4. Terveystarkastus koettiin positiivisena isän huomioimista lukuun ottamatta. Vastaajat kokivat, että terveystarkastuksissa oli käsitelty asioita hyvin, kuten verenpainetta ja sikiön sydämen sykettä. Vain verikokeita, gynekologista tutkimusta ja sikiön tarjontaa oli käsitelty jonkin verran. Enemmän tietoa olisi haluttu esimerkiksi raskauden aikaisista ongelmista ja sikiön tarjonnasta. Terveysneuvonta sai hyvin vaihtelevia arvosanoja. Vastaajat kokivat, että terveysneuvonnan sisältöä oli käsitelty pääasiassa melko vähän tai jonkin verran. Suurimman osan mukaan ei käsitelty lainkaan liikenneturvallisuutta, raskausajan hygieniaa, päihteitä ja synnytykseen liittyviä aiheita. Terveysneuvonta koettiin melko hyödyllisenä. Perhevalmennukseen olisi halunnut osallistua 11 %. Muut kokivat asian tutuksi, joten eivät kokeneet perhevalmennusta tarpeelliseksi ja sitä mieltä olivat myös isät. Isistä 11 % halusi ja oli osallistunut perhevalmennukseen, koska lapsi oli näiden isien ensimmäinen. Suurin osa äideistä ja isistä ei halunnut raskauden aikaista kotikäyntiä, koska sille ei koettu tarvetta. Synnytyksen jälkeinen kotikäynti tehtiin kaikkien luo ja siihen osallistui 22 isää. Enemmistö koki kotikäynnin hyödyllisenä ja myönteisenä. Vastaajista 73 % käyttäisi nettineuvolaa, jos siihen olisi mahdollisuus. Tämän tutkimuksen pohjalta olisi mielenkiintoista toteuttaa tutkimus mitä uudelleensynnyttäjät tietävät jo raskaudesta ja äitiysneuvolan työmuodoista, ja mistä he kaipaisivat lisätietoa. Mielenkiintoista olisi myös tutkia mikä selittää isien osallistumattomuuden äitiysneuvolan käynteihin.

The purpose of this bachelor’s thesis was to study reparturient mothers’ experiences of maternity clinic forms of work. Of these forms of work, physical examinations, health counselling, family coaching and home visits were discussed.. The aim was to make it possible for maternity clinic public health nurses to use the information produced by the study in order to develop their work focusing on reparturient mothers. The study was a quantitative one. The target group consisted of the reparturient mothers who visited the maternity clinics in the Sastamala municipal federation. 70 questionnaires were delivered and 40 returned. 37 of these were accepted. The response rate was 53 %. The material was analyzed statistically, and the findings were reported as percentages and frequencies. Tables and figures were used to illustrate the findings. The open responses were interpreted by content analysis. Most of the women had had 2-4 childbirths. The physical examination was considered positive, with the exception of the way fathers were taken into account. The respondents thought that such factors as blood pressure and fetal pulse, for example, had been treated adequately in the physical examinations. Only blood tests, gynecological examination and fetal presentation had been given little attention; more information was needed, for example, on problems occurring during pregnancy and on fetal presentation. The evaluation of the health couselling provided varied widely. The respondents felt that the contents of health counselling had been dealt with, as a rule, only a little or to some degree. Most respondents thought that traffic safety, hygiene during pregnancy, intoxicants and topics related to childbirth had not been treated at all. Health counselling was considered fairly useful. 11 % would have liked to take part in family coaching. The rest felt they were familiar with the topic, thus considering it unnecessary. The fathers also shared this opinion. 11 % of them wanted to and had participated in family coaching, because the child to be born was their first. Most mothers and fathers did not consider home visits during pregnancy to be necessary. After childbirth, the homes of all reparturients were visited, with 22 fathers participating. The majority felt that home visists were useful and positive. 73 % of the respondents would make use of an online guidance clinic, if such a service were available. On the basis of this study, it would be interesting to carry out another study focusing on what reparturients already know about pregnancy and the work forms of maternity clinics and on what they would need further information. It would also be interesting to explore factors that account for the fathers’ lack of participation in visits to maternity clinics.