Ympäristöteknisten tutkimusten vaatimustaso Suomessa : Kansainvälinen vertailu pilaantuneen maaperän tutkimukselle asetetuista vaatimuksista

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena on verrata Suomessa ympäristötekniselle näytteenotolle asetettuja vaatimuksia verrokkimaihin pilaantuneiden maa- ja pohjavesialueiden kontekstissa. Vertailukohteiksi valikoituivat Saksa, Yhdysvallat ja Australia.

Ympäristötekninen näytteenotto ja siihen perustuvat tutkimukset ovat perusedellytys maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuuden, ja sen aiheuttaman ympäristö ja/tai terveysriskin, määrittämiselle.

Maaperän pilaantuneisuuden arvioimisesta ja puhdistamisesta on säädetty Ympäristönsuojelulaissa (Vna 527/2014), sekä ns. Pima-asetuksessa (Vna 214/2007). Pilaantuneisuuden pohjana toimivalle ympäristötekniselle tutkimukselle ei kuitenkaan edellä mainituissa laeissa säädetä standardia, vaan annetaan vaikeasti määriteltäviä kvalitatiivisia määreitä. Lakien soveltamisohjeeksi tarkoitetuissa Suomen Ympäristökeskuksen julkaisussa Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014 käytetään kvalitatiivisia määreitä ympäristöteknisen tutkimuksen ja näytteenoton laajuuden, edustavuuden ja luotettavuuden määrittelyssä.

Verrokkimaissa ympäristöteknisen tutkimuksen vaatimukset on sidottu kvantitatiivisiin ja yksiselitteisiin määritelmiin vähintäänkin osittain. Lisäksi verrokkimaiden asetuksissa ja/tai viranomaisohjeissa velvoitetaan seuraamaan kolmansien osapuolien laatimia standardeja (esimerkiksi ISO standardit). Ympäristöteknisten tutkimusten laadunvarmistukselle annetaan myös merkittävästi tutkimuksen toteutusta ohjaava rooli Australian ja Yhdysvaltojen asettamissa vaatimuksissa. Suomessa ja Saksassa laadunvarmistusta käsitellään hyvin lyhyesti.

Ympäristöteknisen tutkimuksen puutteellinen määrittely Suomen laissa ja viranomaisten ohjeistuksessa aiheuttaa ei toivottua hintakilpailupainetta alan toimijoille koska ei ole olemassa selkeää laadullista vähimmäistasoa. Tutkimuksille asetetut kvalitatiiviset määreet myös lisäävät ympäristöviranomaisten tulkinnanvapautta, mikä johtaa alueellisiin eroihin tutkimuksilta vaaditussa tarkkuudessa. Kaikkein heikoimmassa asemassa nykytilanteessa ovat ympäristöteknisiä tutkimuksia tilaavat tahot. Heidän on käytännössä hyvin hankalaa luotettavasti selvittää miten laaja tutkimus tyydyttää viranomaista ja turvaa kohteen omistajan oikeudellisen aseman esimerkiksi tonttikaupan yhteydessä.

The aim of this Thesis was to compare the requirements set for Environmental sampling programs in Finland and abroad in the context of contaminated soils investigation and remediation. Comparison was made between Finland, Germany, Australia and USA.

Environmental sampling programs are the foundation for assessing whether an area has contaminated soil and/or groundwater, what is the level of environmental or health risk present, whether remedial action needs to be undertaken and if the remedial action has achieved its purpose. In Finland, contaminated soils investigation and remediation is legislated in the Environmental protection act (Vna 527/2014) and Contaminated Soils act (Vna 214/2007). These acts give qualitative definitions and requirements for the extent, representativeness and quality of environmental sampling programs. The acts do not set a standard, nor refer to a third party (such as the ISO) standards to follow. The implementation guideline for the Environmental Protection Act of 2014 and Contaminated Soils Act of 2007, also relies on qualitative definitions for representativeness, extent and quality of sampling programs.

In the three other nations examined for comparison, environmental sampling programs are tied to quantitative definitions, at least partly. Additionally all of the three nation’s laws make reference to third party standards (in addition to those set in the laws themselves) to which the sampling programs must adhere to. A significant emphasis on the quality assurance of environmental sampling programs is placed in the legislations of Australia and USA, while only a passing reference is made in the Finnish and German legislations.

The vague definitions given for environmental sampling programs in the Finnish legislation and official guidelines lead to unproductive price competition in the field, as there is no clear requirement to define the minimum level of quality. The range of interpretations allowed for by the qualitative definitions given in the law and guidelines can lead to regional differences in the requirements expected by the environmental protection officials. The client hiring a contractor to carry out an environmental sampling program (ESA Phase II for example) is the one left in the most vulnerable position. The client has no easy way to ascertain what the officials will deem as a sufficiently extensive and representative sampling program, let alone what will be considered as sufficient should the client have to go to court in conjunction to a sale of property for example.