Yksin maahan, osaksi yhteisöä : turvapaikanhakijanuorten osallisuuden tukeminen ryhmäkoti Satakielessä

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin kyselytutkimuksen sekä ryhmäkeskustelun avulla, miten ryhmäkoti Satakielen ohjaajat ymmärtävät ja jäsentävät osallisuuden. Lisäksi kartoitettiin sitä, kuinka osallisuutta ja yhteiskuntaan kiinnittymistä ryhmäkoti Satakielen arjessa tehtävässä työssä tuetaan ja vahvistetaan ja mitkä tekijät ovat tälle tukemiselle leimallisia nimenomaan alaikäisten yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden kanssa työskenneltäessä. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena hyödyntäen sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin menetelmiä.

Aihepiiriä tarkasteltiin osallisuus-käsitteen kautta, jolloin pääpaino on sosiaalipedagogisessa osallisuuskäsityksessä. Alakäsitteinä käytettiin siihen liittyviä kansalaisuuden, integraation, emansipaation ja toimijuuden käsitteitä. Osallisuutta tarkasteltiin lisäksi lapsi- ja monikulttuurisuusnäkökulmista.

Aineiston perusteella voidaan todeta osallisuuden merkitsevän ryhmäkoti Satakielen henkilökunnalle yhteisöllisyyttä ja sitä, että ryhmäkodin nuoret voivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Osallisuutta tuetaan osallistamalla asiakkaita ryhmäkodin arjen toimintoihin, kuten kotitöihin, sekä ottamalla nuoria osaksi päätöksentekoa esimerkiksi nuorten kokouksissa vaikuttamalla. Kun työskennellään alaikäisten yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden kanssa, osa ohjaajan työtä on vahvistaa nuoren valmiuksia toimia yhteiskunnassa sen odottamalla tavalla. Haasteita yhteiskuntaan kiinnittymiselle ovat nuorten elämäntilanteen mukanaan tuoma epävarmuus tulevasta sekä kielitaidon puute.

Yhtenä opinnäytetyön tuloksena voidaan todeta ohjaajien osallisuuskäsitysten pääosin myötäilevän sosiaalipedagogista näkemystä osallisuudesta. Ohjaajat osasivat nimetä keinoja ja menetelmiä, joilla tukevat nuorten osallisuutta, ja ymmärsivät myös menetelmien heikkouksia, mistä voidaan päätellä ohjaajien todella pohtineen osallisuutta. Kehityskohteiksi paljastuivat nuorten osallistumismenetelmien, etenkin nuorten kokouksen, kehittäminen niin, että nuoret voisivat entistä paremmin vaikuttaa siellä asioihin myös tosiasiallisesti ja että osallistuminen kokouksiin lisääntyisi. Nuorten elämäntilanteeseen liittyvä epävarmuus on tekijä, joka vaatii paitsi ohjaajien tukea ryhmäkodissa, myös laajempaa huomiota yhteiskunnallisella tasolla.

The purpose was to gather information about how the instructors in Satakieli group home define participation. The aims were to explore how participation and integration are supported and strengthened in everyday work in Satakieli and what are the special features of social instruction work are while working with unaccompanied minor asylum seekers. The study was qualitative in nature and the data were collected through an electric questionnaire form and focus group.

The respondents stated that the most valuable feature of participation is the sense of community. They also argued that one important factor is that the youth can affect on their own life. In Satakieli group home participation is supported by giving the customers responsibility in everyday life and household duties. The customers can also express their opinions and take part in decision making in specific youth meetings. Challenges while working with unaccompanied minor asylum seekers are e.g., the language barrier and the uncertainty of the youth’s future.

The findings indicate that instructors’ view on participation is somewhat similar to social pedagogic perspective on participation. Instructors were able to appoint some methods they use for endorsing customers’ participation that points out that really has been contemplated in the unit. However, the processes need to be developed further so that the youth will factually be heard. Also the effects of the uncertainty in a youth’s life need to be taken considered in the whole society.