Sähköhoidon edut kroonisten haavojen hoidossa

Abstract

Krooniset haavat ovat merkittävä terveydenhoidon kustannuserä Suomessa. Haavojen hoitoon kuluu merkittävästi hoitoalan työntekijöiden työaikaa ja sen lisäksi haavaumat aiheuttavat elämänlaadun heikkenemistä ja inhimillistä kärsimystä etenkin ikääntyneiden, laskimoiden vajaatoimintaa sairastavien, diabeetikkojen ja selkäydinvammaisten keskuudessa. Yleisimpiä kroonisia haavoja ovat painehaavat, laskimoperäiset säärihaavat ja diabeetikon jalkahaavat. Sähköhoidon käyttö kroonisten haavojen hoidossa on mainittu useissa hoitosuosituksissa, ottamatta kuitenkaan kantaa siihen millä sähköhoitomuodolla ja asetuksilla hoito toteutetaan.

Opinnäytetyön tilaajana oli Keski-Suomen Keskussairaalan Fysiatrian osasto. Opinnäytetyö kokoaa viimeaikaisimman tiedon sähköhoitojen käytöstä etiologialtaan erilaisten kroonisten haavojen hoidossa. Kootusta tiedosta tuotettiin hoitosuositus painehaavojen sähköhoidosta, josta löytyy eniten tutkittua tietoa. Toteutustapa oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen tiedonhakuprosessissa sisältöä haettiin alan kirjallisuudesta ja tieteellisistä tutkimuksista. Tutkimushaussa käytettiin CINAHL, Embase, Pubmed ja Pedro -tietokantoja.

Sähköhoidoista HVPC-hoidot (High Voltage Pulsed Current) edesauttoivat merkittävästi painehaavojen haavakoon pienenemistä. Lyhyet tutkimusajat eivät mahdollistaneet haavojen täydellistä paranemista. FREMS-hoidoilla (Frequency Rhythmic Electrical Modulation System) saatiin aikaan nopeampi paraneminen kroonisia alaraajahaavoja hoidettaessa. HVPC- hoitojen tasavirtainen kaksoishuippuinen pulssi ja FREMS- hoitojen vaihtovirtainen negatiivinen pulssi läpäisivät kudoksen paremmin pinnallisempiin sähköhoitomuotoihin verrattuna. HVPC hoito 50-60 minuutin hoidoilla viisi kertaa viikossa potilaan sensorisen tason alapuolella annettuna on suositeltavaa painehaavapotilaille.

Chronic wounds cause significant costs in the Finnish healthcare system. Wound treatment takes extensive amounts of carers’ working time, and, additionally, wounds cause decline in quality of life and human suffering, especially among geriatric patients as well as among those suffering from venous insufficiencies, diabetes and spinal cord injuries. The most common types of chronic wounds are pressure ulcers, venous leg ulcers and diabetic foot ulcers. The use of electrotherapy for the treatment of chronic wounds has been recommended in numerous treatment guidelines, but they are often without specifications on the electrotherapy modality or the parameters that should be used in the treatment.

The thesis was assigned by the Physiatry Department of the Central Finland Central Hospital. The thesis compiled the latest knowledge on the use of different forms of electrotherapy in the treatment of chronic wounds of different aetiologies. The thesis was implemented as an integrative literature review. Using the collected information, guidelines for pressure ulcer treatment were drafted. The information was retrieved from the related literature and scientific studies. The literature search was conducted in the CINAHL, Embase, Pubmed and Pedro databases.

Of the studied therapies, HVPC treatments (High Voltage Pulsed Current) were the most effective for wound size reduction in pressure ulcers. Insufficient treatment times did not result in complete wound closure. FREMS treatments (Frequency Rhythmic Electrical Modulation System) resulted in shorter healing times with the lower extremity wounds. Com- pared to certain more superficial treatments, the double peaked direct current pulse in the HVPC treatments and the negative alternating current pulse in FREMS treatments reach the deeper tissues more effectively. The HVPC treatment for 50-60 minutes per day five times a week under the sensory level is recommended for pressure ulcer patients.