Sähkötehon tarve opetusrakennuksissa
Hannukainen, Joonas (2018)
Hannukainen, Joonas
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805178603
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805178603
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin opetusrakennusten sähkötehon tarvetta ja mahdollisuuksia vaikuttaa hetkittäiseen korkeaan sähkötehon tarpeeseen vuosina 2014-2016. Työssä tarkasteltiin 17 opetusrakennusta Tampereella, näistä kouluja oli 11 ja päiväkoteja kuusi. Kohteiden tutkittava mittausdata saatiin paikalliselta sähköverkkoyhtiöltä. Saadusta mittausdatasta tarkasteltiin keskimääräisiä tuntitehoja päivä- ja viikkotasolla kesällä ja talvella, työssä selvitettiin myös, minkälaisella tehoalueella opetusrakennukset yleensä toimivat. Mittausdataa käsiteltiin erilaisilla kuvaajilla, joiden perusteella tehtiin havaintoja sähkötehon tarpeesta. Tuloksien arvioiminen oli osin haasteellista, koska käytettävissä oli vain vajavaisia tietoja eri järjestelmiin tehtyjen parannusten ja korjausten yksityiskohdista sekä ajankohdista.
Tarkasteltavien kohteiden mittausdataa tutkittaessa huomattiin, että monessa kohteessa sähköliittymän koko on ylimitoitettu todelliseen tarpeeseen nähden. Koska mittausdata käsitti vain keskimääräisen tuntitehon, ei voi täysin perustellusti todeta kohteiden olevan ylimitoitettuja.
Tutkimuksessa esiintyneiden liian suurien liittymien pohjalla oletettiin olevan kokemusperäiseen tietoon perustuva mitoitus. Isoissa kohteissa suurimman mahdollisen sähkötehon arvioiminen on vaikeaa ja vaikeasti ennustettavaa. Tutkimusta olisi tarpeellista jatkaa tekemällä tarkempia mittauksia kohteesta ja selvittämällä, miten teho jakaantuu eri järjestelmien kesken. Näillä tiedoilla pystyttäisiin miettimään tarkemmin mahdollisuuksia pienentää kohteen sähkötehon tarvetta ja osallistumista sähkömarkkinoiden kysynnän joustoon.
Tarkasteltavien kohteiden mittausdataa tutkittaessa huomattiin, että monessa kohteessa sähköliittymän koko on ylimitoitettu todelliseen tarpeeseen nähden. Koska mittausdata käsitti vain keskimääräisen tuntitehon, ei voi täysin perustellusti todeta kohteiden olevan ylimitoitettuja.
Tutkimuksessa esiintyneiden liian suurien liittymien pohjalla oletettiin olevan kokemusperäiseen tietoon perustuva mitoitus. Isoissa kohteissa suurimman mahdollisen sähkötehon arvioiminen on vaikeaa ja vaikeasti ennustettavaa. Tutkimusta olisi tarpeellista jatkaa tekemällä tarkempia mittauksia kohteesta ja selvittämällä, miten teho jakaantuu eri järjestelmien kesken. Näillä tiedoilla pystyttäisiin miettimään tarkemmin mahdollisuuksia pienentää kohteen sähkötehon tarvetta ja osallistumista sähkömarkkinoiden kysynnän joustoon.