Kartoitus tarttuvista sorkkasairauksista suomalaisilla nautatiloilla
Mäkinen, Suvi (2010)
Mäkinen, Suvi
Hämeen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005179627
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005179627
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä kartoitettiin tarttuvien sorkkasairauksien yleisyyttä suomalaisilla maidon- ja naudanlihantuotantotiloilla. Lisäksi työssä pyrittiin löytämään tarttuville sorkkasairauksille altistavia tekijöitä, jotta tarttuvien sorkkasairauksien leviämistä saataisiin tulevaisuudessa ennaltaehkäistyä.
Työn tutkimusosa muodostui kyselyistä, jotka suunnattiin maidon- ja naudanlihantuottajille, eläinlääkäreille ja sorkkahoitajille. Kyselyt toteutettiin kesän ja syksyn 2009 aikana.
Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että tarttuvat sorkkasairaudet ovat lisääntyneet viimeisen viiden vuoden aikana. Lisäksi tulosten perusteella havaittiin, että tarttuvat sorkkasairaudet ovat yleisempiä pihatto- kuin parsinavetoissa. Myös karjakoon kasvu lisää todennäköisyyttä tarttuvien sorkkasairauksien puhkeamiseen. Tarttuvia sorkkasairauksia hoidetaan aineiston perusteella yleensä penisilliinillä, sorkkakylvyillä, ulkojaloitteluilla sekä sairaiden eläinten eristämisellä terveistä. Sairausepidemioista noin puolet saadaan hävitettyä kokonaan niin, ettei tarttuva sorkkasairaus uusiudu tilalla myöhemmin. Vasikat sairastuvat tarttuviin sorkkasairauksiin vain harvoin, tai eivät ollenkaan.
Työn tulosten pohjalta voi sanoa, että jatkossa tautitapausmääriä kannattaa seurata nykyistä systemaattisemmin ja tautitapausten kirjaamiskäytäntöä tehostaa. Tuottajien, eläinlääkäreiden ja sorkkahoitajien pitäisi saada koulutusta tarttuvista sorkkasairauksista ja niiden tunnistamisesta nykyistä enemmän. Myös aiheeseen liittyvää tiedotusta pitäisi lisätä. Lisäksi sork-kahoitoraporttien kirjaamista sähköisiin järjestelmiin tulisi tehostaa, jotta tautimääriä voidaan seurata nykyistä paremmin ja reagoida niihin ajoissa, jos niissä havaitaan muutoksia.
Työn tutkimusosa muodostui kyselyistä, jotka suunnattiin maidon- ja naudanlihantuottajille, eläinlääkäreille ja sorkkahoitajille. Kyselyt toteutettiin kesän ja syksyn 2009 aikana.
Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että tarttuvat sorkkasairaudet ovat lisääntyneet viimeisen viiden vuoden aikana. Lisäksi tulosten perusteella havaittiin, että tarttuvat sorkkasairaudet ovat yleisempiä pihatto- kuin parsinavetoissa. Myös karjakoon kasvu lisää todennäköisyyttä tarttuvien sorkkasairauksien puhkeamiseen. Tarttuvia sorkkasairauksia hoidetaan aineiston perusteella yleensä penisilliinillä, sorkkakylvyillä, ulkojaloitteluilla sekä sairaiden eläinten eristämisellä terveistä. Sairausepidemioista noin puolet saadaan hävitettyä kokonaan niin, ettei tarttuva sorkkasairaus uusiudu tilalla myöhemmin. Vasikat sairastuvat tarttuviin sorkkasairauksiin vain harvoin, tai eivät ollenkaan.
Työn tulosten pohjalta voi sanoa, että jatkossa tautitapausmääriä kannattaa seurata nykyistä systemaattisemmin ja tautitapausten kirjaamiskäytäntöä tehostaa. Tuottajien, eläinlääkäreiden ja sorkkahoitajien pitäisi saada koulutusta tarttuvista sorkkasairauksista ja niiden tunnistamisesta nykyistä enemmän. Myös aiheeseen liittyvää tiedotusta pitäisi lisätä. Lisäksi sork-kahoitoraporttien kirjaamista sähköisiin järjestelmiin tulisi tehostaa, jotta tautimääriä voidaan seurata nykyistä paremmin ja reagoida niihin ajoissa, jos niissä havaitaan muutoksia.