Musiikillisen kävelyharjoittelun vaikutuksia aivoverenkiertohäiriöpotilaan kävelyyn
Laurikkala-Dewes, Maija (2018)
Laurikkala-Dewes, Maija
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805229490
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805229490
Tiivistelmä
Musiikki vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti: musiikin rytmi vie mukanaan, melodia jää soimaan mieleen, musiikki voi tuoda muistoja tai saada mielialan muuttumaan. Nykyaikaisen aivotutkimuksen menetelmillä on voitu todentaa, että musiikki saa aikaan moninaista sähköistä vastetta ihmisen aivoissa. Ihmisellä on myös luontainen taipumus sovittaa liikkeensä kuulemansa musiikin rytmiin. Koska kehon liike ja musiikki ovat kumpikin kiinteästi yhteydessä aivojen sähköiseen aktiivisuuteen, on musiikin aivovaikutusten yhdistämisellä havaittu olevan positiivisia vaikutuksia mm. neurologisen kuntoutuksen liikeharjoittelussa.
Musiikin mahdollisuuksia aivoverenkiertohäiriöpotilaan harjoitellessa kävelyä tutkittiin Tampereen ammattikorkeakoulun aikaisemmassa opinnäytetyössä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida aikaisemmassa työssä kehitetyn musiikillisen kävelyharjoittelumenetelmän soveltuvuutta käytännön fysioterapiatilanteisiin. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miten musiikillisen kävelyharjoittelumenetelmän käyttö vaikuttaa aivoverenkiertohäiriöpotilaan kävelysuoritukseen esimerkiksi kävelyn askelsymmetrialla tai potilaan kävelemällä matkalla mitattuna verrattuna kävelyharjoitteluun ilman musiikkia. Opinnäytetyö toteutettiin kokeellisena pilottikokeiluna Hatanpään puistosairaalan neurologisella osastolla osana yhden aivoverenkiertohäiriöpotilaan kokonaiskuntoutusta keväällä 2017. Aineistonkeruumenetelminä toimivat systemaattinen havainnointi videonauhoitteista, osallistuva havainnointi sekä teemahaastattelut.
Opinnäytetyön tulosten perusteella musiikillinen kävelyharjoittelumenetelmä parantaa aivoverenkiertohäiriöpotilaan askelsymmetriaa, pidentää potilaan harjoituksessa kävelemää matkaa, auttaa potilasta jaksamaan paremmin, luo positiivista tunnelmaa harjoitustilanteessa sekä vähentää fysioterapeutin puhetta. Käytännön haasteet työssä liittyivät sairaalaosastolla käytössä oleviin resursseihin sekä menetelmän asettamiin edellytyksiin potilaan suorituskyvyn suhteen. Opinnäytetyön perusteella musiikillinen kävelyharjoittelumenetelmä soveltuu hyvin aivoverenkiertohäiriöpotilaan kävelyharjoitteluun, sillä menetelmän avulla voidaan lisätä potilaan aktiivisten askelten määrää ja kävelyn laatua, kun menetelmää käytetään oikeassa kohtaa kuntoutusprosessia.
Musiikin mahdollisuuksia aivoverenkiertohäiriöpotilaan harjoitellessa kävelyä tutkittiin Tampereen ammattikorkeakoulun aikaisemmassa opinnäytetyössä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida aikaisemmassa työssä kehitetyn musiikillisen kävelyharjoittelumenetelmän soveltuvuutta käytännön fysioterapiatilanteisiin. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, miten musiikillisen kävelyharjoittelumenetelmän käyttö vaikuttaa aivoverenkiertohäiriöpotilaan kävelysuoritukseen esimerkiksi kävelyn askelsymmetrialla tai potilaan kävelemällä matkalla mitattuna verrattuna kävelyharjoitteluun ilman musiikkia. Opinnäytetyö toteutettiin kokeellisena pilottikokeiluna Hatanpään puistosairaalan neurologisella osastolla osana yhden aivoverenkiertohäiriöpotilaan kokonaiskuntoutusta keväällä 2017. Aineistonkeruumenetelminä toimivat systemaattinen havainnointi videonauhoitteista, osallistuva havainnointi sekä teemahaastattelut.
Opinnäytetyön tulosten perusteella musiikillinen kävelyharjoittelumenetelmä parantaa aivoverenkiertohäiriöpotilaan askelsymmetriaa, pidentää potilaan harjoituksessa kävelemää matkaa, auttaa potilasta jaksamaan paremmin, luo positiivista tunnelmaa harjoitustilanteessa sekä vähentää fysioterapeutin puhetta. Käytännön haasteet työssä liittyivät sairaalaosastolla käytössä oleviin resursseihin sekä menetelmän asettamiin edellytyksiin potilaan suorituskyvyn suhteen. Opinnäytetyön perusteella musiikillinen kävelyharjoittelumenetelmä soveltuu hyvin aivoverenkiertohäiriöpotilaan kävelyharjoitteluun, sillä menetelmän avulla voidaan lisätä potilaan aktiivisten askelten määrää ja kävelyn laatua, kun menetelmää käytetään oikeassa kohtaa kuntoutusprosessia.