Erityisopettajien kokemuksia monialaisesta yhteistyöstä lastenpsykiatrian kanssa
Auramaa, Ilona (2018)
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239670
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239670
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa erityisopettajien kokemuksia monialaisesta yhteistyöstä lastenpsykiatrian kanssa. Tutkimuksessa haastateltiin erityisopettajia, joilla on laaja kokemus yhteistyöstä lastenpsykiatrian kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa lastenpsykiatrian toimijoiden yhteistyöstä ja sen muodoista koulujen erityisopettajien kanssa.
Opinnäytetyön tutkimusote oli kvalitatiivinen, ja menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Haastateltuja erityisopettajia oli viisi, haastatteluista kaksi oli ryhmä- ja yksi yksilöhaastattelu.
Tutkimuksen tuloksissa todetaan, että lapsen hoitoprosessin suunnitteluvaiheessa erityisopettajilla oli epävarmuutta lapsen hoitoon liittyvän tiedonkulun onnistumisesta. Myös esitietolomakkeiden täyttäminen koettiin usein hankalaksi. Toteutusvaiheessa erityisopettajat nostivat esiin lastenpsykiatrian järjestämät palaverit sekä niihin liittyvät tiedonkulun ongelmat. Tutkimustuloksissa todettiin myös se, että opettajien tieto lastenpsykiatrian organisaatiosta ja hoitomenetelmistä oli hyvin vähäinen. Arviointivaiheessa erityisopettajat toivat esiin näkemyksensä, että eniten oppilaan hoidon tulos näkyy silloin, kun lapsella aloitettiin lääkitys tai päädyttiin lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Paljon huolta aiheutti tietämättömyys lapsen hoidon jatkosta.
Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, miten lastenpsykiatrian ja koulun välistä tiedonkulkua voisi selkeyttää ja tehostaa vaitiolosäädöksiä kunnioittaen.
Opinnäytetyön tutkimusote oli kvalitatiivinen, ja menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tulokset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Haastateltuja erityisopettajia oli viisi, haastatteluista kaksi oli ryhmä- ja yksi yksilöhaastattelu.
Tutkimuksen tuloksissa todetaan, että lapsen hoitoprosessin suunnitteluvaiheessa erityisopettajilla oli epävarmuutta lapsen hoitoon liittyvän tiedonkulun onnistumisesta. Myös esitietolomakkeiden täyttäminen koettiin usein hankalaksi. Toteutusvaiheessa erityisopettajat nostivat esiin lastenpsykiatrian järjestämät palaverit sekä niihin liittyvät tiedonkulun ongelmat. Tutkimustuloksissa todettiin myös se, että opettajien tieto lastenpsykiatrian organisaatiosta ja hoitomenetelmistä oli hyvin vähäinen. Arviointivaiheessa erityisopettajat toivat esiin näkemyksensä, että eniten oppilaan hoidon tulos näkyy silloin, kun lapsella aloitettiin lääkitys tai päädyttiin lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Paljon huolta aiheutti tietämättömyys lapsen hoidon jatkosta.
Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, miten lastenpsykiatrian ja koulun välistä tiedonkulkua voisi selkeyttää ja tehostaa vaitiolosäädöksiä kunnioittaen.