Kollegiaalisuuden merkitys ja sen vaikutukset hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin
Isoniemi, Minna; Särkijärvi, Sanna (2018)
Isoniemi, Minna
Särkijärvi, Sanna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239672
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveysalan uudistus muuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien organisaatiorakenteita, toimintatapoja, toimintakulttuuria sekä johtamista. Muutok-set, jatkuvasti kehittyvät työmenetelmät ja -välineet sekä henkilöstöresurssien vähyys lisäävät hoitotyön vaativuutta. Tämä kaikki lisää henkilöstön epävarmuutta, koettelee työyhteisön kollegiaalisuutta ja on haaste työhyvinvoinnille.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kollegiaalisuuden merkitystä ja sen vaikutuksia hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin tilanteessa, jossa eri osastot ja työkulttuurit yhdistyvät. Tavoitteena oli tuottaa tietoa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (EPSHP) Seinäjoen keskussairaalan tehostetun hoidon yksikölle työhyvinvoinnin kehittämiseksi.
Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella teemoittain, jotka pohjautuivat SWOT-analyysin nelikenttään. Opinnäytetyön kohderyhmänä oli tehostetun hoidon yksikön hoitohenkilökunta (N = 63). Kyselyyn osallistui 20 henkilöä kuudessa pienryhmässä. Tutkimusaineisto analysoitiin deduktiivisella ja induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Tulosten mukaan lähiesimiestyö, osaaminen, yhteenkuuluvuus, sekä yhteiset tavoitteet vahvistivat hoitajien välistä kollegiaalisuutta. Organisaatio ja johtaminen sekä riittävä koulutus tukivat kollegiaalisuutta. Näiden tekijöiden puuttuessa työyhteisön kollegiaalisuus heikentyi. Kollegiaalisuutta uhkasivat työn vaativuutta vastaamattomat henkilöstöresurssit sekä liian lyhyt perehdytys. Tuloksista saadusta tiedosta on hyötyä organisaatioille, joissa organisaatiorakenteiden muutokset johtavat työntekijöiden työkuva- ja tehtävämuutoksiin.
Johtopäätöksenä esitetään, että muuttuvan organisaation työhyvinvoinnin kehittämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen sekä riittävään perehdytykseen. Työpaikkakulttuurin ja ihmissuhteiden johtaminen muutoksessa ovat esimiehen tärkeitä tehtäviä. Hoitotyön esimiehillä on vastuu kollegiaalisuutta tukevien rakenteiden luomisesta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kollegiaalisuuden merkitystä ja sen vaikutuksia hoitohenkilökunnan työhyvinvointiin tilanteessa, jossa eri osastot ja työkulttuurit yhdistyvät. Tavoitteena oli tuottaa tietoa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (EPSHP) Seinäjoen keskussairaalan tehostetun hoidon yksikölle työhyvinvoinnin kehittämiseksi.
Tutkimusmenetelmänä oli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella teemoittain, jotka pohjautuivat SWOT-analyysin nelikenttään. Opinnäytetyön kohderyhmänä oli tehostetun hoidon yksikön hoitohenkilökunta (N = 63). Kyselyyn osallistui 20 henkilöä kuudessa pienryhmässä. Tutkimusaineisto analysoitiin deduktiivisella ja induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Tulosten mukaan lähiesimiestyö, osaaminen, yhteenkuuluvuus, sekä yhteiset tavoitteet vahvistivat hoitajien välistä kollegiaalisuutta. Organisaatio ja johtaminen sekä riittävä koulutus tukivat kollegiaalisuutta. Näiden tekijöiden puuttuessa työyhteisön kollegiaalisuus heikentyi. Kollegiaalisuutta uhkasivat työn vaativuutta vastaamattomat henkilöstöresurssit sekä liian lyhyt perehdytys. Tuloksista saadusta tiedosta on hyötyä organisaatioille, joissa organisaatiorakenteiden muutokset johtavat työntekijöiden työkuva- ja tehtävämuutoksiin.
Johtopäätöksenä esitetään, että muuttuvan organisaation työhyvinvoinnin kehittämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen sekä riittävään perehdytykseen. Työpaikkakulttuurin ja ihmissuhteiden johtaminen muutoksessa ovat esimiehen tärkeitä tehtäviä. Hoitotyön esimiehillä on vastuu kollegiaalisuutta tukevien rakenteiden luomisesta.