Puku tekee miehen : Lavastuksen ja tarpeiston vaikutus näyttelijäntyöhön ja roolin rakentumiseen

Abstract

Tämä kirjallinen opinnäytetyö käsittelee Matti‐Pekka Heikuran keväällä 2009 taiteelliseksi opinnäytetyökseen valmistamaa Harold Pinterin Ruokahissi ‐teatteriesitystä. Esityksen harjoituksissa käytettiin kokeellista metodia, jossa lavastus, puvustus ja tarpeisto olivat valmiina ensimmäisistä harjoituksista lähtien. Metodin kautta haluttiin tutkia lavastuksen, puvustuksen ja tarpeiston vaikutusta näyttelijäntyöhön ja roolin rakentumiseen harjoitusprosessin aikana.

Tutkimuksessa tarkastellaan tarpeiston roolia näyttelijöiden turvarakenteena ja ohjaajan työkaluna. Tutkimuksessa avataan myös kokeellisen metodin taustalla olevia käsitteitä, niin ohjaajan itsensä, kuin Vsevolod Meyerholdin, Anette Arlanderin ja Anne Bogartin ajatusten kautta.

The purpose of this thesis was to explore how scenic design and props affect actors and their ability to develop roles in theatre by making a theatre production of Harold Pinter’s The Dumb Waiter. Dumb Waiter, the artistic thesis work of the author, was made in the spring of 2009. The production used an experimental method where the scene, costuming and props were in their completed state from the first rehearsals.

This study examines the process leading to the production and the concept of props as a safety net for actors developing their roles and as a tool for directors. The method used is compared to similar concepts by Anette Arlander, Vsevolod Meyerhold and Anne Bogart, among others.