Ruokahävikin vähentäminen Puolustusvoimissa mobiilisovelluksen avulla
Lokka, Emmi (2018)
Lokka, Emmi
Hämeen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239795
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805239795
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkitaan ruokahävikkiä vähentävän Irmeli-mobiilisovelluksen kaltaisen järjestelmän hyödyntämistä työn tilaajan eli Puolustusvoimien toimintaympäristössä. Työ muodostuu kahdesta osasta: ruokailuun liittyvien prosessien selvittämisestä ja sovelluksen hyödyntämismahdollisuuksista. Työn toiminnallinen osuus suoritettiin haastattelemalla kolmea tahoa: Irmeli-sovellusta (kehittäjä, tilaaja), Puolustusvoimia ja Puolustusvoimien ruokapalvelujen tarjoajaa Leijona Catering Oy:tä.
Haastatteluissa ruokahävikin rinnalle nousi termi “vahvuusvirhe”, joka tarkoittaa tilattujen ja syötyjen aterioiden suhdetta. Vahvuusvirhe ei itsessään aiheuta hävikkiä vaan ylituotantoa. Molemmat tahot ovat panostaneet omiin prosesseihinsa: Leijona Catering on pudottanut kokonaishävikkiä ja Puolustusvoimat laskeneet vahvuusvirhettä.
Sovelluksen käyttöönotto ei todennäköisesti ole kannattavaa, sillä riskitekijöitä on monia. Suurimmat haasteet liittyvät käyttäjien ilmoitusaktiivisuuteen sekä Puolustusvoimien velvoitteisiin tarjota ateriat. Ruokailuun ilmoittautuminen on optimoitu pitkälle ja vahvuuksista ilmoitetaan joka tapauksessa. Hävikkiin sovelluksella ei ole suoraa vaikutusta. Jos järjestelmän pilotointiin päädytään, sovelluksesta tulee tehdä yksinkertainen. Siviilipuolella sovelluksen käytöllä on paremmat lähtökohdat.
Todennäköisesti riskittömämpi keino laskea vahvuusvirhettä on panostaa tuotannonohjausjärjestelmän kautta keittiölle tulevan tiedon tarkentamiseen muutoin kuin varusmiesten ilmoittamana. Vahvuusvirheen seurannasta tehdyt analyysit voisivat välittyä reaaliaikaisena digitaalisesti tilaajalle, jolloin mahdollisiin ongelmiin puuttuminen olisi helpompaa. Prosessien edelleen kehittäminen nostaa ajatuksen, voidaanko itse ruoantuotantoprosessi kehittää herkemmäksi reagoimaan paikalle saapuneiden syöjien määrään.
Haastatteluissa ruokahävikin rinnalle nousi termi “vahvuusvirhe”, joka tarkoittaa tilattujen ja syötyjen aterioiden suhdetta. Vahvuusvirhe ei itsessään aiheuta hävikkiä vaan ylituotantoa. Molemmat tahot ovat panostaneet omiin prosesseihinsa: Leijona Catering on pudottanut kokonaishävikkiä ja Puolustusvoimat laskeneet vahvuusvirhettä.
Sovelluksen käyttöönotto ei todennäköisesti ole kannattavaa, sillä riskitekijöitä on monia. Suurimmat haasteet liittyvät käyttäjien ilmoitusaktiivisuuteen sekä Puolustusvoimien velvoitteisiin tarjota ateriat. Ruokailuun ilmoittautuminen on optimoitu pitkälle ja vahvuuksista ilmoitetaan joka tapauksessa. Hävikkiin sovelluksella ei ole suoraa vaikutusta. Jos järjestelmän pilotointiin päädytään, sovelluksesta tulee tehdä yksinkertainen. Siviilipuolella sovelluksen käytöllä on paremmat lähtökohdat.
Todennäköisesti riskittömämpi keino laskea vahvuusvirhettä on panostaa tuotannonohjausjärjestelmän kautta keittiölle tulevan tiedon tarkentamiseen muutoin kuin varusmiesten ilmoittamana. Vahvuusvirheen seurannasta tehdyt analyysit voisivat välittyä reaaliaikaisena digitaalisesti tilaajalle, jolloin mahdollisiin ongelmiin puuttuminen olisi helpompaa. Prosessien edelleen kehittäminen nostaa ajatuksen, voidaanko itse ruoantuotantoprosessi kehittää herkemmäksi reagoimaan paikalle saapuneiden syöjien määrään.