Jälkijännitettävien- ja teräsbetoniholvien raudoitustekniikoiden vertailua

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena oli jälkijännitettävien- ja teräsbetoni rakenteiden työtekniikoiden vertailu. Työssä on käytetty tietoja, joita olen kerännyt Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalin laajennustyömaalla sekä aiheeseen liittyvän kirjallisuuden avulla.

Jälkijännitettyjen rakenteiden käyttö on yleistynyt Suomessa, sillä kauppakeskusten sekä parkkihallien vaatimat laajat ja avoimet alueet vaativat suuria jännevälejä. Jälkijännitysmenetelmää käytetään myös silloissa, jotka vaativat siten pitkiä jännevälejä. Jälkijännitysmenetelmä on todettu hyväksi, sillä rakenteista saadaan hoikempia. Rakenteen betoniteräsmäärät vähenevät jännitetyissä rakenteissa, mutta ne korvataan jännepunoksilla, jonka vuoksi suhteellinen teräsmäärä on lähestulkoon sama verrattuna teräsbetonirakenteisiin.

Työssä käydään läpi jälkijännitettyjä ja esijännitettyjä rakenteita sekä pyritään havainnollistamaan näiden rakenteiden toimintaperiaatteita, jännitystyön suoritusta sekä detaljiikkaa.

Työn ensisijaisena tarkoituksena oli tutkia jälkijännitettyjen- ja teräsbetoni rakenteiden raudoitusteknisiä eroja sekä mahdollisuutta ankkureiden halkaisuraudoitteiden yksinkertaistamiseksi. Jännitetyissä rakenteissa esiintyy menetelmäkohtaisia lisäraudoitteita, mutta betoniterästen raudoitustyössä työteknisiä eroja ei rakenteissa juurikaan ole. Suurin ero näiden rakenteiden työtekniikoissa on jännepunosten asentaminen sekä jännittäminen, mikä vaatii erityisosaamista niin työnjohdolta kuin asentajiltakin. Lisäksi jälkijännitetyn rakenteen betoniterästen sekä jännepunosten työsuoritusten yhteen sovittaminen vaatii ammattitaitoa.

Jännepunosten ankkureiden eteen asennettavat halkaisuraudoitukset voivat joskus olla hieman hankalia asentaa suuren betoniteräs- ja ankkurimäärän takia. Usein halkaisuraudoitteena käytetään umpihakoja, joita voi olla mahdoton asentaa ahtaisiin tiloihin. Työn liitteissä on esitettynä mahdollisia halkaisuraudoitusmalleja, jotka voivat helpottaa betoniterästen asentajien työtä.

The purpose of this thesis was to collect information on and compare the work techniques used in the construction of post tension and ferroconcrete structures. The author’s personal work experience from the Helsinki-Vantaa airport terminal expansion site and literature related to the subject at hand were the main sources of information.

The use of post tensed structures has become more common in Finland, because shopping centers and parking halls require extensive and open areas, which in turn require extensive span lengths. The post tensing method is used also in bridges that demands long spans. The post tensing technique has been found to be good, because by using this technique structures will be more slim and compact.

The main subjects of this thesis are the differences between the work techniques used in the construction of post tensed and ferroconcrete structures and also potential ways to facilitate simpler scission binding of anchorages. The greatest difference between these techniques are found in the installation of deck spans and the tensioning work. These working phases require particular knowledge from both work supervisors and installers.

It would be easier to match these work phases if one installation group could do both phases.