Förändringar i roskarlens (Arenaria interpres) utbredning i relation till skärens egenskaper och övriga skärgårdsfågelarter i ett område i Skärgårdshavet

Abstract

Roskarlen (Arenaria interpres) har minskat betydligt i Östersjön. I denna studie inventerades roskarlen, de övriga vadarfåglarna samt måsar, trutar, tärnor och labb under åren 2015- 2016 på 160 skär i Skärgårdshavet som på 1980 -talet hade häckande roskarl. Avsikten var att få en bild av hur roskarlens och de övriga arternas parantal och utbredningsmönster har förändrats. I studien jämförs egenskaper hos skär som har förlorat roskarlen med skär som fortfarande har roskarl. Till dessa egenskaper hör t.ex. exposition och yta, samt förekomst av tärnor, måsar och trutar. Av de 179 par roskarl som förekom på 1980 -talet fanns 2015-2016 endast 19 par kvar. Utbredningen har förskjutits mot ytterskärgården. Roskarlen har minskat klart mest jämfört med de övriga arterna, som i nästan alla fall ökat. Skär som fortfarande har roskarl är signifikant mera exponerat belägna, och har mera tärnor och måsar än skär som inte längre har roskarl. För nästan alla övriga arter har en allmän förskjutning mot ytterskärgården skett. Möjliga orsaker till minskningen av roskarl kan vara den invasiva minken i Skärgårdshavet och känslighet mot sjukdomar och miljögifter på övervintringsområdena.

Karikukko (Arenaria interpres) on vähentynyt huomattavasti Itämerellä. Tässä tutkimuksessa laskettiin karikukot, muut kahlaajat, sekä lokit, tiirat ja kihu vuosina 2015 – 2016 sadallakuudellakymmenellä (160) luodolla Saaristomerellä joilla pesi karikukko 1980-luvulla. Tarkoituksena oli saada selville, miten karikukon ja muiden lajien parimäärät ja levinneisyydet ovat muuttuneet. Tutkimuksessa verrataan karikukottomien ja karikukollisten luotojen ominaisuuksia toisiinsa. Näihin ominaisuuksiin kuuluvat esim. eksponaatio, pinta-ala sekä lokkien ja tiirojen esiintyminen. 179 karikukkoparista 1980-luvulla löytyi enää 19 paria vuosina 2015 – 2016. Levinneisyyden painopiste on siirtynyt ulkosaaristoa päin. Karikukko on vähentynyt selvästi eniten muihin lajeihin verrattuna, jotka lähes kaikki ovat yleistyneet. Luodot joilla edelleen esiintyy karikukko ovat merkitsevästi eksponoituneempia ja niillä esiintyy enemmän tiiroja, nauru- ja kalalokkeja kuin luodoilla joista karikukko on hävinnyt. Lähes kaikkien lajien kohdalla levinneisyyden painopiste on siirtynyt saaristossa ulommas. Mahdollisia syitä karikukon vähenemiseen ovat invasiivinen minkki Saaristomerellä sekä alttius sarauksille ja ympäristömyrkyille talvehtimisalueilla.

The turnstone (Arenaria interpres) has decreased notably in The Baltic Sea. In this study, the turnstone, other waders, laridae and the skua were counted in 2015-2016 on 160 islands in the Archipelago Sea. The islands all had nesting turnstones in the 1980s. The intention was to get a picture of how the number of pairs and distribution have changed. The study also compares the characteristics of the islands that have lost the turnstone with the islands that still have turnstones. Examples of these characteristics are e.g. exposure, area and presence of terns and gulls. Of the 179 pairs of turnstones in the 1980s, only 19 pairs were present in 2015-2016. The distribution has shifted towards the outer archipelago. The turnstone has very clearly decreased compared to the other species, most of which have increased. Islands that still have nesting turnstones are significantly more exposed and have more tern and gull colonies than islands that do not have turnstones. Similar to the turnstone, the distribution of almost every other species have shifted towards the outer archipelago. Probable reasons for decrease include the invasive mink in The Archipelago Sea and a sensitivity to disease and toxins in the wintering areas.