Psykiatrisen huone-eristyksen aikana käytettävät hoitokeinot

Abstract

Pakkokeinojen käyttö psykiatrisessa hoitotyössä on vähentynyt Suomessa 2000-luvulla. Pakkokeinot, eristyshuonehoito mukaan lukien, ovat kuitenkin edelleen tärkeässä osassa psykiatrisessa sairaalahoidossa.

Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää huone-eristyksen aikaisia hoitokeinoja. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää eristyshuonehoidon aikaisen hoidon suunnitteluun ja toteutukseen vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimusaineisto on kerätty psykiatrisen sairaalan hoitajilta kahdessa osallistavassa ryhmätyötilanteessa (n = 8), joissa yhdistyvät ryhmähaastattelun ja yhteistoiminnallisen ryhmämenetelmän keinot. Ryhmätyötilanteessa hoitajat keskustelivat viidestä valvontakameranauhalta kaapatusta kuvasta eristystilanteen turvallisuuteen, riskitekijöihin ja vuorovaikutukseen liittyvien kysymysten pohjalta.

Tiedonkulku koetaan tärkeäksi hoidon onnistumisen ja suunnittelun kannalta. Potilaan tulee olla informoitu häntä koskevien hoitopäätösten syistä ja hoitohenkilökunnan tulee olla tietoisia potilaan tilasta ja taustatekijöistä. Hyvät sanalliset ja sanattomat kommunikointitaidot ja potilaan osallistaminen tiedonsiirtoon nähdään tärkeinä tekijöinä hoidon onnistumisessa. MAPA®:n ja siitä johdetut toimintatapamallit koetaan hyödylliseksi etenkin tahdosta riippumattomassa lääkinnässä. Myös potilaan tarkkailun merkitystä korostetaan hoidon aikana.

Suunnitelmallisuus on tärkeää hoidon aikana. Huoneeseen ei tulisi mennä yksin, ja huoneeseen menevien tulisi olla tietoisia roolistaan. Hoitajien sijoittumisen huoneessa tulisi olla suunniteltua, hoidon ja nopean huoneesta poistumisen mahdollistavaa ja ehkäistä vaaratilanteiden muodostumista. Riskeihin tulisi varautua tutustumalla potilaan tietoihin, ohjata tätä ennakoivasti, kiinnittämällä huomiota hoitajien asustukseen ja huoneen varusteluun. Miehityksen tulisi olla riittävää eristyshuoneeseen mentäessä.

Eristyksen aikana tulkin saatavuutta ja kiinnipidon toimintatapamallien laajempaa soveltamista ja kouluttamista tulisi pohtia. Opinnäytetyö antaa viitteitä huone-eristyksen aikaisten yhtenäisen ohjeistuksien tarpeelle ja henkilöresurssien parantamiselle.

Opinnäytetyö on osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Turun yliopiston ja Turun AMK:n EriTurva -hanketta.

Number of involuntary treatment incidents has decreased in Finland during the 2000s. Methods of involuntary treatment, including use of seclusion room however, are still significant methods in psychiatric wards.

Purpose of the thesis is to resolve methods used during seclusion. Objective of the study is to clarify factors affecting planning and implementation of care during seclusion.

A research data is collected from nursing staff working in psychiatric wards in two participative group working situation (n = 8) which combines means of a group interview and a collaborative group method. In these two group working situations nurses discussed about five screen captures from seclusion room surveillance tapes. Questions in group work situations were based on work safety, risk factors and interaction.

Transferring information is considered important for planning and for success of care. Patient needs to be informed about whys and wherefores of decisions concerning ones’ treatment and the nursing staff needs to be aware of the state and background of the patient. Efficient verbal and nonverbal communication skills and participating patient to transferring information are seen as important factors of successful care. MAPA® and other aggression management models derived from it are considered useful particularly in involuntary medical treatment. Supervising the patient during seclusion is also highlighted.

Methodicalness is important within the care in seclusion. One should not enter the seclusion room alone, and personnel entering the room should be aware of their role during care in seclusion. Positioning of the staff in the room should be prospectively organized to ensure rapid exit and to prevent maleficent situations. Oneself should be braced for known risks by anticipatory guidance, orientating to medical history of the patient and paying attention to staff clothing and room setting. Sufficiency of personnel should be guaranteed when entering the seclusion room.

Availability of interpreter and wider training and applying of aggression management models should be considered. Thesis implies demand for uniform guidelines during seclusion room care and improvement in human resources within psychiatric care.

The thesis is part of EriTurva project which is done in co-operation by The Hospital District of Helsinki and Uusimaa, Turku university and Turku university of applied sciences.