Kansainvälisen lapsikaappauksen ilmiöitä : Haagin sopimuksen soveltaminen suomalaisessa tuomioistuimessa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tarkoituksena on tutkia Haagin kansainvälisen lapsikaappaussopimuksen sisältöä ja sen käytännön soveltamista Helsingin hovioikeudessa ja muutoksenhakuasteena korkeimmassa oikeudessa. Työn tavoitteena on oikeuskäytäntöä ja Haagin sopimusta tutkimalla nostaa esiin Suomessa vireille tulevissa palauttamistapauksissa ilmeneviä seikkoja ja nostaa esiin yleistyksiä.

Kvalitatiivista tutkimusmenetelmää noudattavassa opinnäytetyössä teoreettisina lähteinä on käytetty Haagin sopimuksen ohella viittä hovioikeuden ratkaisua, kolmea korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, oikeuskirjallisuutta, kahta pro gradu -työtä, lainsäädäntöä sekä oikeudellisia asiantuntijajulkaisuja. Tutkimuksessa on avattu keskeisiä Haagin sopimuksen käsitteitä ja ydintarkoituksia, kuten habitual residence ja domicile, lapsen kuuleminen sekä lapsen edun mukaisuus. Työssä on tarkasteltu palauttamisesta kieltäytymisen perusteita ja niiden soveltamista oikeuskäytännössä. Lisäksi työssä on kirjoittajan omiin käytännön kokemuksiin perustuvia havaintoja lapsikaappausasian kokonaisuudesta Helsingin hovioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena.

Pääasiallisesti ilmiön takana ovat yleistyvät kansainväliset avo- ja avioliitot – kaappaustapaukset kahden saman valtion kansalaisen välillä ovat harvinaisempia. Opinnäytetyössä ilmenee, että tuomioistuimen on kyettävä muodostamaan hyvin kokonaisvaltainen käsitys lapsen vallitsevista olosuhteista ja elinympäristöstä ratkaisua tehdessään.

Tutkimuksesta käy ilmi, että Haagin lapsikaappaussopimus on tehokas instrumentti luvattomasti poisviedyn tai palauttamatta jätetyn lapsen palauttamiseksi alkuperäiseen asuinpaikkavaltioonsa jäsenvaltioiden välillä. Palauttamisesta kieltäytymiseen tarvitaan ankarat perusteet, eikä edes lapsen oma tahto ja mielipide tai asiantuntijalausunnot ole automaattisesti esteenä sille, että lapsi päätetään palauttaa. Lapsikaappausasioiden keskittäminen yhteen tuomioistuimeen ylläpitää erityislaatuista ja pikaisesti käsiteltävää oikeustapausta käsittelevien tuomareiden asiantuntijuutta. Toisaalta hakijan vastapuolen avustajan summittainen valikoituminen ei usein takaa vastaavaa osaamista.

The objective of the thesis was to investigate the application of The Hague Convention on the Civil Aspects of International Child Abduction in The Helsinki Court of Appeal and in the Supreme Court. The main purpose of this study was to highlight themes and generalizations which rise from the Finnish legal usage.

A qualitative research method was used in this thesis. The theoretical sources of information used in the study were five judgements of The Helsinki Court of Appeal and three precedents of the Supreme Court, judicial publications by specialists, legislation and two former master’s theses published in Finland. The thesis opens up the core concepts and principles of the convention such as habitual residence, domicile and hearing of the child. In this study it was also investigated, in which cases the judicial or administrative authority can refuse to return the child to the state of his or her habitual residence.

The study shows that in most cases multi-national marriages are behind the phenome- non, and as a court secretary at The Helsinki Court of Appeal the researcher has come to the same conclusion. When considering whether the child must be returned or not, the court must take under consideration all the facts that are shown in each individual case. When the court refuses to return the child, strict causes must be revealed.

In Finland, the child abduction cases are centralized to The Helsinki Court of Appeal. This makes it possible for the judges to maintain the expertise in cases that need special attention whilst the whole process must be followed through within six weeks.

In conclusion, it can be stated that The Hague Convention of International Child Abduction is a very efficient instrument as it makes the child’s returning process possible between the member states and thereby the children’s rights and welfare are guaranteed by law.