Selvitys Päijät-Hämeen edunvalvonnan päämiesmäärien muutoksista vuosina 2009 ja 2017
Mourujärvi, Miikka (2018)
Mourujärvi, Miikka
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111478
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä vuosina 2009 ja 2017 Päijät-Hämeen yleisen edunvalvonnan asiakkaaksi tulleiden henkilöiden tilanteeseen edunvalvonnan alkaessa ja pyrkiä sen avulla selvittämään syitä siihen, miksi asiakkaiden määrä on kasvanut vuosien 2009 ja 2017 välillä. Alimmillaan edunvalvontamäärät olivat vuoden 2013 alussa. Teoriaosuudessa kerrotaan Suomen edunvalvontajärjestelmästä ja sitä koskevista laeista, yleisen edunvalvonnan vaihtoehdoista, Suomen edunvalvontamääristä sekä verrataan Suomen järjestelmää Ruotsin, Norjan ja Tanskan järjestelmiin.
Edunvalvonnan alaista henkilöä kutsutaan päämieheksi. Edunvalvoja on päämiestään avustava ja tukeva henkilö, jonka on oltava tehtäväänsä sopiva. Maistraatti on edunvalvontatoimintaa valvova holhousviranomainen. Yleiselle edunvalvonnalle on kova tarve, ja asiakasmäärät ovat kasvaneet ympäri Suomen. Suurin osa edunvalvonnan asiakkaista on iäkkäitä henkilöitä, mutta edunvalvonnalle voi olla myös useita muita syitä. Yleisten maksuongelmien lisääntyminen näkyy myös edunvalvonnassa.
Edunvalvontaoikeudella tarkoitetaan edunvalvontaa kokonaisuutena. Sen yhtenä pääperiaatteena on edunvalvottavan henkilön etu ja ihmisarvon kunnioittaminen. Tästä syystä päämiesten itsemääräämisoikeutta rajoitetaan mahdollisimman vähän, joten henkilön vajaavaltaiseksi julistaminen on harvinaista. Edunvalvonnalla on Suomessa pitkä historia, mutta esimerkiksi laki valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä (477/2016) on hyvin tuore. Yleisen edunvalvonnan toiminta siirrettiin kunnilta valtiolle vuoden 2009 alussa edunvalvojien aloitteesta, koska he kokivat, etteivät kunnat kiinnittäneet tarpeeksi huomiota edunvalvontapalveluiden järjestämiseen. Suomi on jaettu kuuteen oikeusapu- ja edunvalvontapiiriin.
Opinnäytetyössä on verrattu Päijät-Hämeen edunvalvontatoimiston päämiesten tilannetta edunvalvonnan alkaessa vuosina 2009 ja 2017. Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä määrällistä että laadullista tutkimusta. Materiaalina käytettiin Lahdessa sijaitsevan edunvalvontatoimiston paperisia ja sähköisiä henkilörekistereitä. Tutkimuksen perusteella pystyttiin toteamaan, että edunvalvontamäärien muutos johtuu usean tekijän summasta, mutta tarkempi selvitys olisi vaatinut opinnäytetyötä laajemman tutkimuksen. Työ tarjoaa työnantajalle yleiskuvan vuosien 2009 ja 2017 tilanteesta, mutta sen perusteella ei voi tehdä yksityiskohtaisia johtopäätöksiä.
Edunvalvonnan alaista henkilöä kutsutaan päämieheksi. Edunvalvoja on päämiestään avustava ja tukeva henkilö, jonka on oltava tehtäväänsä sopiva. Maistraatti on edunvalvontatoimintaa valvova holhousviranomainen. Yleiselle edunvalvonnalle on kova tarve, ja asiakasmäärät ovat kasvaneet ympäri Suomen. Suurin osa edunvalvonnan asiakkaista on iäkkäitä henkilöitä, mutta edunvalvonnalle voi olla myös useita muita syitä. Yleisten maksuongelmien lisääntyminen näkyy myös edunvalvonnassa.
Edunvalvontaoikeudella tarkoitetaan edunvalvontaa kokonaisuutena. Sen yhtenä pääperiaatteena on edunvalvottavan henkilön etu ja ihmisarvon kunnioittaminen. Tästä syystä päämiesten itsemääräämisoikeutta rajoitetaan mahdollisimman vähän, joten henkilön vajaavaltaiseksi julistaminen on harvinaista. Edunvalvonnalla on Suomessa pitkä historia, mutta esimerkiksi laki valtion oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä (477/2016) on hyvin tuore. Yleisen edunvalvonnan toiminta siirrettiin kunnilta valtiolle vuoden 2009 alussa edunvalvojien aloitteesta, koska he kokivat, etteivät kunnat kiinnittäneet tarpeeksi huomiota edunvalvontapalveluiden järjestämiseen. Suomi on jaettu kuuteen oikeusapu- ja edunvalvontapiiriin.
Opinnäytetyössä on verrattu Päijät-Hämeen edunvalvontatoimiston päämiesten tilannetta edunvalvonnan alkaessa vuosina 2009 ja 2017. Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä määrällistä että laadullista tutkimusta. Materiaalina käytettiin Lahdessa sijaitsevan edunvalvontatoimiston paperisia ja sähköisiä henkilörekistereitä. Tutkimuksen perusteella pystyttiin toteamaan, että edunvalvontamäärien muutos johtuu usean tekijän summasta, mutta tarkempi selvitys olisi vaatinut opinnäytetyötä laajemman tutkimuksen. Työ tarjoaa työnantajalle yleiskuvan vuosien 2009 ja 2017 tilanteesta, mutta sen perusteella ei voi tehdä yksityiskohtaisia johtopäätöksiä.