Toisto musiikillisena teemana konserttiohjelmassa

Abstract

Tämä työ on osa kaksiosaista opinnäytetyötä: taiteellinen opinnäytetyökonsertti sekä siihen liittyvä kirjallinen osio. Taiteellisen työ oli toistoon perustuvien, enimmäkseen minimalististen teosten kokonaisuus, joka esitettiin Tampereen Musiikkiakatemian Pyynikkisalissa 9. maaliskuuta 2018. Konsertti sisälsi teoksia Andy Akiholta, Karlheinz Stockhausenilta, Arvo Pärtiltä, Steve Reichilta ja Philip Glassilta. Kirjallisessa työssä avataan ja syvennetään tämän konsertin teemaa käsittelemällä toistoa olennaisena ja kantavana musiikillisena elementtinä analyyttisistä ja kontekstoivista näkökulmista. Tavoitteena on perustella, miksi kukaan soittaisi konsertillisen kappaleita, joissa kaikissa vain toistetaan samoja asioita.

Vaikka minimalismi ei ole työn varsinainen pääaihe, on konserttiohjelman viidestä teoksesta vähintäänkin kolme nähtävissä selkeästi mininalistiseen tyyliin kuuluvina. Tästä syystä toisto länsimaisen taidemusiikin kontekstissa esitellään 1960- ja 70-luvuilla kehittyneen minimalismin kautta. Työssä myös analysoidaan konserttiohjelman teoksissa esiintyvää toistoa; analyysi on jäsennelty erilaisiin musiikillisiin rakennetasoihin sekä toistoihin liittyvien tulkinnallisten seikkojen pohdintaan.

This thesis is part of a Bachelor project which consists of two parts: a Bachelor concert, and a written thesis. The concert included (mostly minimalist) works based on repetition, and it was performed in Pyynikkisali of Tampere Music Academy on 9 March, 2018. The programme included works by Andy Akiho, Karlheinz Stockhausen, Arvo Pärt, Steve Reich and Philip Glass. This thesis elucidates the theme of the concert by analysing and contextualising repetition as an essential element in music. Its purpose is to show why anyone would build an entire concert on pieces that repeat the same things over and over.

Although minimalism is not the actual main subject of the thesis, at least three of the five pieces of the concert programme can be seen as belonging to the minimalistic canon. This is why repetition is placed in the context of western art music through minimalism developed during the 1960s and the 1970s. The thesis also analyses different forms of repetition found in the works included in the programme; the analysis is divided into different levels of musical structure and a section that speculates the interpretative aspects of repetition.