Sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia vaikeiden asioiden kohtaamisesta kliinisissä harjoitteluissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia vaikeiden asioiden kohtaamisesta kliinisten harjoitteluiden aikana. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisia vaikeita asioita opiskelijat olivat käyneet läpi kliinisissä harjoitteluissaan sekä siitä, kuinka opiskelijat olivat purkaneet ja käsitelleet näitä kokemuksiaan. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, millaisia asioita sairaanhoitaja-opiskelijat kokivat vaikeiksi kliinisissä harjoitteluissa, miten opiskelijat olivat purkaneet ja käsitelleet kokemuksiaan ja millaisia kehitysideoita opiskelijoilla aiheeseen liittyen oli. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Opiskelijoiden kokemia vaikeita asioita olivat erilaiset vaikeudet harjoitteluyksiköissä, opiskelijoiden kokema kiusaaminen sekä heihin kohdistuneet odotukset, vaikeat ja tunteita herättävät kohtaamiset potilaiden kanssa, potilaiden läheisten kohtaaminen sekä opiskelijaan itseensä kohdistuneet haasteet, jotka kohdistuivat esimerkiksi opiskelijan ammatilliseen kasvuun. Vaikeita asioita oli totuttu käsittelemään keskustelemalla harjoitteluyksiköissä, oppilaitoksissa, opiskelutovereiden ja läheisten kanssa. Osa vastaajista koki käsitelleensä vaikeat asiat itsenäisesti tai asioita ei oltu käsitelty lainkaan. Opiskelijat kaipaisivat vaikeiden asioiden käsittelyyn enemmän luottamuksellista sekä avointa ilmapiiriä keskusteluille, ymmärrystä ja tuen saamista ohjaajalta sekä harjoitteluyksiköltä, ulkopuolisen avun saamista sekä tuen ja ymmärryksen lisäämistä oppilaitoksen taholta. Kehitysideoita olivat harjoitteluyksikön, koulun ja opiskelijoiden yhteistoiminnan kehittäminen, mutta myös konkreettisten apuvälineiden luominen.

Työn tuloksista voidaan päätellä, että monet vaikeiksi koetut asiat olisivat ratkaistavissa opiskelijan, oppilaitoksen ja harjoitteluyksikön välisen yhteistyön lisäämisellä. Kehitysehdotuksena esitetään harjoitteluiden tavoitteiden yhdenmukaistamista ja selkeyttämistä. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia harjoitteluohjaajan sekä ohjaavien opettajien kokemuksia harjoitteluiden ohjaamisesta. Jatkossa tutkimus voidaan keskittää myös yhteen vaikeaksi koettuun aihealueeseen.

The purpose of this study was to investigate nursing students’ experiences of confronting difficult issues during clinical trainings. The aim was to get information about what kind of difficult issues students are facing, in what way students are handling and defusing these experiences and what kind of improvement suggestions students have in this regard. This study was carried out as qualitative research and data for this thesis were collected by an e-mail based questionnaire.

The results of the study show that nursing students experienced various difficulties in training units, such as problems with the mentor, expectations towards themselves, emotive encounters and confronting the loved ones of the patient. Respondents processed these difficult issues in training units, at school, with fellow students, friends and family. Some respondents had to deal with these issues themselves or issues were not processed at all. The results of the study show that nursing students thought that there was room for development in understanding and support from the mentor and on behalf of the school. Confidential talking partners were also seen as very important, especially third-party ones.

By developing the co-operation between the student, school and the training unit, several of the difficult issues could be solved. A suggested area of improvement is the uniformity and clarity on the targets of clinical training. Our propositions for further study are to examine teachers’ and mentors’ experiences of mentoring clinical practices, or to concentrate the study on one area of difficulty.