Kokonaistypen määritys lannoitevalmisteista Kjeldahl-menetelmällä : Menetelmän validointi
Kokkinen, Anni (2018)
Kokkinen, Anni
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060111899
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060111899
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistykselle yhdistyksen Tampereen laboratoriossa. Tavoitteena oli saada kokonaistypenmääritysmenetelmä validoitua, jotta se saataisiin akkreditoitua ja sen jälkeen käyttöön. Tarkoituksena oli analysoida vanhoja vertailukoenäytteitä, referenssimateriaalia, lannoitenäytteitä, kontrolliliuoksia ja nollanäytteitä. Näillä määritettiin menetelmälle määritysrajaa, menetelmän ja laboratorion poikkeamaa, laboratorion sisäistä uusittavuutta ja laajennettua mittausepävarmuutta. Validoitava menetelmä on laadittu Eviran menetelmäohjeen pohjalta ja se perustuu AOAC:n typenmääritysmenetelmään. Käytetty menetelmä on kolmivaiheinen Kjeldahl-menetelmä, johon kuuluu märkäpoltto rikkihapolla, tislaus ja titraus. Märkäpoltto tehtiin Fossin Tecator 2020 Digester -polttokennostolla. Tislaukseen ja titraukseen käytettiin Kjeltec 2300 -typpianalysaattoria.
Määritysrajaksi saatiin 6,29 g/kg. Laboratorion sisäinen uusittavuus laskettiin systemaattisen virheen ja toistettavuuskeskihajonnan perusteella ja se oli 12,42 %. Menetelmän ja laboratorion poikkeamaksi saatiin 18,54 %. Laajennettu mittausepävarmuus oli 45 %.
Menetelmän tarkkuutta on syytä kehittää, koska tavoiteltuihin tuloksiin ei vielä päästy. Nollanäytteiden tuloksissa hajonta oli melko suurta, minkä vuoksi reagenssien mittaamista täytyy tarkentaa. Nikkeli-alumiinilejeerinki mitattiin polttoputkiin silmämääräisesti arvioiden lusikalla. Jos tilalle saadaan punnituslusikka ja voidaan käyttää vetokaapissa jo valmiiksi olevaa vaakaa, menetelmän tarkkuus voisi parantua. Lisäksi todettiin, että käytetyn referenssimateriaalin tulosten vaihteluväli oli huomattavan suuri. Referenssimateriaali oli avattu jo vuonna 2010 ja sitä oli jäljellä vain vähän. Uudella referenssimateriaalilla voisi saada tuloksia paremmin todellista arvoa vastaavaksi. Menetelmän kehitystä jatketaan laboratoriossa, jotta tavoitteena ollut akkreditointi saataisiin suoritettua.
Määritysrajaksi saatiin 6,29 g/kg. Laboratorion sisäinen uusittavuus laskettiin systemaattisen virheen ja toistettavuuskeskihajonnan perusteella ja se oli 12,42 %. Menetelmän ja laboratorion poikkeamaksi saatiin 18,54 %. Laajennettu mittausepävarmuus oli 45 %.
Menetelmän tarkkuutta on syytä kehittää, koska tavoiteltuihin tuloksiin ei vielä päästy. Nollanäytteiden tuloksissa hajonta oli melko suurta, minkä vuoksi reagenssien mittaamista täytyy tarkentaa. Nikkeli-alumiinilejeerinki mitattiin polttoputkiin silmämääräisesti arvioiden lusikalla. Jos tilalle saadaan punnituslusikka ja voidaan käyttää vetokaapissa jo valmiiksi olevaa vaakaa, menetelmän tarkkuus voisi parantua. Lisäksi todettiin, että käytetyn referenssimateriaalin tulosten vaihteluväli oli huomattavan suuri. Referenssimateriaali oli avattu jo vuonna 2010 ja sitä oli jäljellä vain vähän. Uudella referenssimateriaalilla voisi saada tuloksia paremmin todellista arvoa vastaavaksi. Menetelmän kehitystä jatketaan laboratoriossa, jotta tavoitteena ollut akkreditointi saataisiin suoritettua.