Kationimenetelmän validointi ionikromatografille
Viljamaa, Emilia (2018)
Viljamaa, Emilia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060112056
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060112056
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Tampereen teknilliselle yliopistolle kemian ja biotekniikan laboratoriolle. Laboratoriossa toimii tutkimusryhmiä, jotka ovat keskittyneet luonnonvarojen rajallisuuden tutkimiseen.
Opinnäytetyön tavoitteena oli validoida kationimenetelmä Dionex DX-120 ionikromatografille. Tarkoituksena työssä oli saada tietoa kationimenetelmän toimivuudesta ja pitkään käytössä olleen ionikromatografin toimintakunnosta. Menetelmän validoinnin parametreiksi valittiin lineaarisuus, toteamis- ja määritysrajat, tarkkuus, toistettavuus ja palautuminen.
Validoinnin perusteella menetelmää voidaan käyttää Na+ -, K+-, Mg2+- ja Ca2+ ionien määrittämiseen vesinäytteistä. Kaikille kationeille saatiin lineaariset standardisuorat, joiden korrelaatiokertoimet olivat vähintään 0,999. Tarkkuus, toistettavuus ja palautuminen olivat luotettavalla tasolla, poikkeuksena alhaisemmat pitoisuudet. Menetelmälle saatiin määritettyä toteamis- ja määritysrajat, jotka olivat suhteellisen korkeita, etenkin kalsium-ionilla.
Jatkossa referenssiliuosten hankintaa voisi harkita alhaisten pitoisuuksien luotettavampaa määrittämistä varten. Mikäli menetelmällä halutaan päästä alhaisempiin määritysrajoihin olisi suositeltavaa suorittaa lisämittauksia referenssimateriaaleilla. Lisäksi menetelmälle voitaisiin määrittää uusittavuus.
Opinnäytetyön tavoitteena oli validoida kationimenetelmä Dionex DX-120 ionikromatografille. Tarkoituksena työssä oli saada tietoa kationimenetelmän toimivuudesta ja pitkään käytössä olleen ionikromatografin toimintakunnosta. Menetelmän validoinnin parametreiksi valittiin lineaarisuus, toteamis- ja määritysrajat, tarkkuus, toistettavuus ja palautuminen.
Validoinnin perusteella menetelmää voidaan käyttää Na+ -, K+-, Mg2+- ja Ca2+ ionien määrittämiseen vesinäytteistä. Kaikille kationeille saatiin lineaariset standardisuorat, joiden korrelaatiokertoimet olivat vähintään 0,999. Tarkkuus, toistettavuus ja palautuminen olivat luotettavalla tasolla, poikkeuksena alhaisemmat pitoisuudet. Menetelmälle saatiin määritettyä toteamis- ja määritysrajat, jotka olivat suhteellisen korkeita, etenkin kalsium-ionilla.
Jatkossa referenssiliuosten hankintaa voisi harkita alhaisten pitoisuuksien luotettavampaa määrittämistä varten. Mikäli menetelmällä halutaan päästä alhaisempiin määritysrajoihin olisi suositeltavaa suorittaa lisämittauksia referenssimateriaaleilla. Lisäksi menetelmälle voitaisiin määrittää uusittavuus.