Mielenterveys- ja päihdeasiakkaan läheiset osana yksilöllistä kuntoutumisprosessia
Vainio, Riina; Tukia, Heli (2018)
Vainio, Riina
Tukia, Heli
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060512549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060512549
Tiivistelmä
Tarkoituksena tutkimukselle oli Kakspy ry:n omais- ja läheistyön projektin toive selvittää mielenterveys- ja päihdeasiakkaan läheisten mukana olon merkityksiä osana asiakkaan kuntoutumista. Tavoitteena oli saada tietoa teemahaastattelun avulla kuntoutujilta sekä heidän läheisiltään, miten he ovat kokeneet toistensa osallisuuden kuntoutumisprosessissa sekä miten voitaisiin toimia paremmin. Kolme tutkimuskysymystä ohjasi tutkimusta: Miten läheiset voivat tukea kuntoutujaa kuntoutumisprosessissa? Miten läheiset kokevat osallisuutensa kuntoutumisprosessissa? Miten läheiset ja auttamisjärjestöt voisivat tukea kuntoutujaa paremmin? Laadullisen tutkimuksen aineisto on kahdesta teemahaastattelusta.Työ analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tuloksista ilmenee, että läheiset voivat tukea mielenterveys- ja päihdekuntoutujaa eniten henkisesti ja sosiaalisesti. Kuntoutumiseen osallistumisessa läheiset kokevat erilaisia haasteita ja voimaantumisen, tarpeellisuuden sekä itsehillinnän kokemuksia. Kuntoutujaa voidaan tulevaisuudessa tukea paremmin yhteiskunnallisen kehitystyön kautta. Läheinen voi tukea kuntoutujaa hyväksynnän kautta sekä hänen tulevaisuuttaan vahvistamalla.
Auttamisjärjestöiden tarjoama keskusteluapu, ryhmätoiminta sekä terapeuttiset keskustelut ovat kuntoutujille sekä läheisille tärkeitä. Jotta yhteistyö hoitotahon ja läheisten välillä voisi toteutua toimivana, olisi läheiset hyvä ottaa alussa hoitoon mukaan. Hoitohenkilökunnan olisi hyvä myös painostamatta tuoda ilmi läheisten osallisuuden positiiviset vaikutukset kuntoutumiseen. Läheisten sairauden ymmärrystä tulisi kehittää. Terapiatyössä hoitajan pysyvyyteen tulisi panostaa. Terveyskeskukseen meno koettiin leimaamattomaksi ja palvelu hyväksi, kunhan aikojen peruuntuminen saataisiin kontrolliin. Työtä häpeäleiman poistamiseksi tulisi yhteiskunnallisella tasolla jatkaa. Vertaisryhmiä olisi hyödyllistä järjestää sekä läheisille että kuntoutujille ja kokemusasiantuntijuutta tulisi hyödyntää henkilöstön koulutuksessa.
Tuloksista ilmenee, että läheiset voivat tukea mielenterveys- ja päihdekuntoutujaa eniten henkisesti ja sosiaalisesti. Kuntoutumiseen osallistumisessa läheiset kokevat erilaisia haasteita ja voimaantumisen, tarpeellisuuden sekä itsehillinnän kokemuksia. Kuntoutujaa voidaan tulevaisuudessa tukea paremmin yhteiskunnallisen kehitystyön kautta. Läheinen voi tukea kuntoutujaa hyväksynnän kautta sekä hänen tulevaisuuttaan vahvistamalla.
Auttamisjärjestöiden tarjoama keskusteluapu, ryhmätoiminta sekä terapeuttiset keskustelut ovat kuntoutujille sekä läheisille tärkeitä. Jotta yhteistyö hoitotahon ja läheisten välillä voisi toteutua toimivana, olisi läheiset hyvä ottaa alussa hoitoon mukaan. Hoitohenkilökunnan olisi hyvä myös painostamatta tuoda ilmi läheisten osallisuuden positiiviset vaikutukset kuntoutumiseen. Läheisten sairauden ymmärrystä tulisi kehittää. Terapiatyössä hoitajan pysyvyyteen tulisi panostaa. Terveyskeskukseen meno koettiin leimaamattomaksi ja palvelu hyväksi, kunhan aikojen peruuntuminen saataisiin kontrolliin. Työtä häpeäleiman poistamiseksi tulisi yhteiskunnallisella tasolla jatkaa. Vertaisryhmiä olisi hyödyllistä järjestää sekä läheisille että kuntoutujille ja kokemusasiantuntijuutta tulisi hyödyntää henkilöstön koulutuksessa.