”Se on niin selkee kun se kuva kertoo kuitenkin monesti enempi kun tuhat sanaa” : Päiväkodin työntekijöiden ja lasten näkemyksiä pedagogisesta dokumentoinnista

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää päiväkodin työntekijöiden sekä lasten näkemyksiä pedagogisesta dokumentoinnista sekä pedagogisen dokumentoinnin merkitystä. Opinnäytetyön työelämäyhteytenä ja tutkimusympäristönä toimi hämeenlinnalaisen päiväkodin ryhmä, jossa pedagogista dokumentointia toteutetaan valokuvaamalla.

Tietoperusta muodostui pedagogisen dokumentoinnin määrittelystä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi avattiin havainnointiprosessia, joka on yksi pedagogisen dokumentoinnin tärkeimmistä välineistä, sekä osallisuuden käsitettä. Tärkeää oli myös Hämeenlinnan kaupungin Satakielipedagogiikka.

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto hankittiin teemahaastatteluilla. Työntekijöiden haastattelut toteutuivat yksilöhaastatteluna (4 kpl) ja 3—5-vuotiaiden lasten haastattelut ryhmähaastatteluna (5 lasta). Lapsille esitettiin samat kysymykset ensin katsomatta päiväkotiryhmän valokuvaseinää ja sen jälkeen valokuvaseinän äärellä.

Haastateltujen päiväkodin työntekijöiden mukaan pääosin valokuvin toteutetun pedagogisen dokumentoinnin avulla saadaan päivittäinen elämä näkyväksi lapsille, vanhemmille ja työntekijöille itselleen. Dokumenttien äärellä lapset kuvailivat yksityiskohtaisemmin tekemiään asioita. Tulokset osoittavat, että pedagoginen dokumentointi, tässä päiväkotiryhmässä valokuvat, auttaa lapsia muistamaan tehtyä toimintaa ja sitä, mitä toiminnassa on opittu.

The aim of the thesis was to explore daycare center workers’ and children’s views of pedagogic documentation and its importance. The workplace partner and research surrounding was a group in a daycare center in Hämeenlinna where pedagogic documentation is carried out with photographs.

The theoretical background consists of the definition of pedagogic documentation. In addition, the observation process, which is one of the most important instruments in pedagogic documentation, as well as the concept of participation were defined. The pedagogy of hundred languages implemented in Hämeenlinna was also important.

The thesis was a qualitative research, the data of which were collected with individual interviews of four staff members and group interviews of five children aged 3 to 5 years. The children were asked the same questions twice; first, without looking at the photograph wall of the daycare group and then standing by the photograph wall.

According to the daycare center staff, with the help of the pedagogic documentation the daily life was made visible to the children, parents and the staff themselves. By means of pedagogic documentation, the children were describing things they had done in more detail. The results showed that pedagogic documentation, in this daycare center group, helps the children to remember the activities they have done and what they have learned of the activities.