Alaikäisen lapsen yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen tämän huoltajan toimesta

Abstract

Lapsen huoltajan jakama tieto lapsensa yksityiselämästä sosiaalisessa mediassa on kasvava ilmiö. Huoltajat saattavat jakaa lapsistaan myös arkaluonteista henkilötietoa, kuten tietoa sairauksista. Arkaluonteisten tietojen jakaminen toisesta ihmisestä on lähtökohtaisesti kiellettyä, ja tiedon jakamisesta voidaan tuomita yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sakkoihin tai jopa vankeuteen. Tässä työssä tutkittiin ja pohdittiin ilmiötä juridisesta ja eettisestä näkökulmasta. Asiaan vaikuttavat useat eri säädökset ja lait. Tutkinnan aiheina olivat huoltajan ja lapsen oikeudet sekä se, ovatko lainsäädännölliset muutokset tarpeellisia lapsen yksityisyyden suojan turvaamiseksi.

Lapsen yksityisyyden suoja on turvattu Suomessa lainsäädännöllisesti sekä kansainvälisin sopimuksin. Lapsella on jopa laajempi oikeus yksityiselämän suojaan alaikäisyytensä vuoksi kuin aikuisilla. Lapsen huoltajan tehtävä on puolestaan turvata lapselle tämä suoja ja kasvattaa lasta turvaten tämän tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi. Huoltajalla on tehtävässään oikeus saada tietoonsa lapsen yksityiselämää koskevia asioita ja päättää niistä. Huoltajan tulee kuitenkin aina keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se on lapsen kehityksen tasoon nähden mahdollista. Kun huoltaja jakaa lapsesta tietoa sosiaalisessa mediassa ovat siis lapsen etu ja yksityisyyden suoja ristiriidassa huoltajan sananvapauden kanssa. Huoltajan tulisi kuitenkin toimia aina lapsen edun mukaisesti.

Huoltajat jakavat lapsista tietoa muun muassa blogeissa ja verkon yhteisöpalveluissa. Tiedon jakamisen taustalla on harvoin tarkoitus loukata lapsen yksityisyyttä, vaan huoltajat jakavat tietoa erilaisista syistä. Oleellista yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisessä on, että tieto on jaettu lukuisten ihmisten saataville. Tärkeää on myös se, onko huoltajan teko ollut tahallinen. Suomen rikoslaissa mainitut rikokset ovat vain tahallisina rangaistavia, ellei toisin säädetä.

Lapsi on hyvin suojaton tilanteessa, jossa tämän huoltaja jakaa hänestä tietoa sosiaalisessa mediassa. Tämän vuoksi ilmiöstä ja sen eettisyydestä tulisi keskustella enemmän. Lainsäädännölliset muutokset ovat tarpeen, jos ilmiö laajenee ja siitä muodostuu suurempi ongelma yhteiskunnassa. Lapseen kohdistuva yksityiselämän loukkaus tulisi tarvittaessa kriminalisoida erikseen, ja koska kyseessä on asianomistajarikos, syyteoikeuden vanhenemisaikaa olisi hyvä pidentää.

Legal guardians of children sharing the child’s personal information on social media is a growing phenomenon. The guardians often also share very delicate personal information, such as in-formation on medical conditions. Sharing delicate information on another person is forbidden per se and one may be sentenced to fines or even incarnation for dissemination of information violating personal privacy. In this thesis I researched and discussed this phenomenon from an ethical and juridical perspective. Many laws and acts influence the matter. The research sub-jects were the rights of the guardian and the child in the situation and are changes in legislation necessary to ensure the child’s right to protection of privacy.

A child’s right to protection of privacy is secured in legislation in Finland as well as in interna-tional agreements. A child has an even broader right to protection of privacy than an adult based on them being a minor. The duty of a legal guardian is to ensure this protection to the child and to raise the child securing their balanced growth and well-being. In this task, the guardian has the right to know the child’s personal information and decide on matters concern-ing the child. Before deciding, the guardian should discuss the matter with the child if it’s possi-ble considering the child’s age and development. When the guardian shares information about the child on social media the child’s best interest and privacy are conflicting with the guardian’s freedom of speech. The guardian should always act with the child’s best interest in mind, though.

The guardians share information on their children for example in blogs and social networking sites. There are many reasons for the guardians to share information and the intention is rarely to violate the child’s privacy. The key to the act being a dissemination of information violating personal privacy, is that the shared information has been available to many persons. It is also key that the act has been intentional. The crimes mentioned in the criminal code of Finland must be intentional, unless otherwise regulated.

In the situation in question, the child is very defenceless. Therefore, more discussion and re-search on the phenomenon is needed. Changes in legislation are in need if the phenomenon escalates and it becomes more of an issue in society. Dissemination of information violating personal privacy that is targeted towards a minor could be criminalised separately and since it is a complainant offence, the time limit to institute criminal proceedings prolonged.