Keskeneräiset kohtalot : ryhmälähtöisyyden hyödyntäminen näytelmätekstin luomisessa

Abstract

Käsittelen opinnäytetyössäni ryhmälähtöisen esitykseni Keskeneräiset kohtalot luomisprosessia. Keskeneräiset kohtalot -näytelmä käsittelee erityisesti nuoria tekijöitä koskettavia aiheita, kuten suhdetta vanhempiin, kiusaamista ja itsensä etsimistä. Teemat tuodaan esille kolmessa eri tarinassa, joissa nähdään, mitä nuoret tarvitsevat ja mitä voi tapahtua, jos tarpeet eivät tule kohdatuksi.

Tutkin, puran ja analysoin sitä, mistä ja miten esitys sai alkunsa ja kuinka lopullinen teksti otti muotonsa prosessin aikana. Käyn läpi, miten ryhmälähtöinen työtapa antoi kipinän tekstille ja miten ryhmälähtöisyys ohjasi prosessia alusta loppuun saakka. Pohdin myös omaa kehittymistäni ohjaajana ryhmälähtöisen näytelmän tekijänä sekä sitä, miten oma taiteellinen visioni pääsi näkyviin ryhmän luomassa esityksessä. Käytän Alison Oddeyn viittä kysymystä devising-prosessin aloittavalle tekijälle luomaan rakennetta, sekä jäsentämään ajatuksia opinnäytetyössäni. Päädyn siihen tulokseen, että ryhmälähtöinen teatteri on oivallinen tapa tuottaa henkilökohtaista ja koskettavaa teatteria, kunhan vapaus ja ohjattu tekeminen ovat tasapainossa.

In my Bachelor's Thesis I discuss the creation process of my devising theatre performance Keskeneräiset kohtalot. Keskeneräiset kohtalot focuses on topics such as relationships with parents, bullying and self-seeking. The themes are presented in three different stories that show what young people need and what can happen if their needs are not met.

I reflect and analyze how and where the play originated and how the final text took shape during the process. I explain how devising method gave a spark to the text and how devising guided the process from start to finish. I also reflect on my own development as a director of a devised play, and how my own artistic vision was visible in the group's creations. I use Alison Oddey's five questions to the creator(s) of the devising process to create a structure in my thesis. I come to the conclusion that the devising method is a great way to create personal and moving theatre, as long as freedom and directed work stay in balance.