Palaute, minäpystyvyys ja laulaminen : Tutkielma minäpystyvyysteorian merkityksestä laulupedagogiikalle

Abstract

Tarkoitus oli selvittää, miten laulunopettajalta saatu palaute vaikuttaa laulunopiskelijan minäpystyvyyteen, sekä osoittaa, että minäpystyvyyden ja laulunoppimisen väliseen suhteeseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota laulupedagogiikassa. Taustalla oli havainto siitä, että minäpystyvyyden ja laulunoppimisen suhdetta ei ole tutkittu tarpeeksi. Lisäksi taustalla oli tekijän oma kokemus siitä, että muutokset omaa pystyvyyttä koskevissa uskomuksissa ovat vaikuttaneet merkittävästi hänen laulutekniseen kehitykseensä sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Albert Banduran kehittämää minäpystyvyysteoriaa sekä muuta minäpystyvyyteen ja palautteeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta analysoitiin ja sovellettiin laulupedagogiikkaan. Tutkimuskirjallisuuden analysoinnissa sovellettiin osittain autoetnografista tutkimusmenetelmää, joka on laadullinen tutkimusmenetelmä.

Minäpystyvyysteorian havaittiin olevan hyvin sovellettavissa laulupedagogiikkaan. Laulunopettaja voi tukea laulunopiskelijan minäpystyvyyttä sosiaalisen vakuuttamisen keinoin sekä vaikuttamalla siihen, että laulunopiskelija saa omakohtaisia onnistumisen kokemuksia. Havaittiin myös, että jotkin laulunopettajien käyttämät palautteen antamisen tavat eivät ehkä ole optimaalisia laulunopiskelijan minäpystyvyyden lisäämisen ja tukemisen kannalta.

Tärkein johtopäätös oli, että laulunopettajan olisi tiedostettava, kuinka monin tavoin hänen toimintansa voi vaikuttaa laulunopiskelijan minäpystyvyyteen ja sitä kautta hänen laululliseen kehitykseensä. Todettiin myös, että minäpystyvyyden ja laulunoppimisen välistä suhdetta tulisi tutkia lisää.

The purpose of the thesis was to examine how the feedback received from a voice teacher affects a vocal student’s self-efficacy, and to show that the relationship between self-efficacy and learning of singing should receive more attention in vocal pedagogy. In the background there was an observation about the insufficiency of the research on the relationship between self-efficacy and learning of singing. In addition, in the background there was also the author’s perception that the changes in her own beliefs concerning her abilities had impacted significantly the development of her singing technique, both positively and negatively.

The self-efficacy theory developed by Albert Bandura and other research literature on self-efficacy and feedback were analyzed and applied to vocal pedagogy. In the analysis of the research literature, the method of autoethnography, which is a qualitative method, was applied.

It was found that the self-efficacy theory is well applicable to vocal pedagogy. A voice teacher can support the vocal student’s self-efficacy especially by means of social persuasion and by ensuring that the vocal student gains mastery experiences. It was also found that some styles that voice teachers use to give feedback may not be optimal when it comes to increasing and supporting the vocal student’s self-efficacy.

The most important conclusion was that the voice teacher should be conscious of how their actions can affect the vocal student’s self-efficacy in numerous ways. In addition, the conclusion was drawn that the relationship between self-efficacy and learning of singing should be studied further.