Palaute, minäpystyvyys ja laulaminen : Tutkielma minäpystyvyysteorian merkityksestä laulupedagogiikalle
Lari, Peppi (2018)
Lari, Peppi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060512636
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060512636
Tiivistelmä
Tarkoitus oli selvittää, miten laulunopettajalta saatu palaute vaikuttaa laulunopiskelijan minäpystyvyyteen, sekä osoittaa, että minäpystyvyyden ja laulunoppimisen väliseen suhteeseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota laulupedagogiikassa. Taustalla oli havainto siitä, että minäpystyvyyden ja laulunoppimisen suhdetta ei ole tutkittu tarpeeksi. Lisäksi taustalla oli tekijän oma kokemus siitä, että muutokset omaa pystyvyyttä koskevissa uskomuksissa ovat vaikuttaneet merkittävästi hänen laulutekniseen kehitykseensä sekä positiivisesti että negatiivisesti.
Albert Banduran kehittämää minäpystyvyysteoriaa sekä muuta minäpystyvyyteen ja palautteeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta analysoitiin ja sovellettiin laulupedagogiikkaan. Tutkimuskirjallisuuden analysoinnissa sovellettiin osittain autoetnografista tutkimusmenetelmää, joka on laadullinen tutkimusmenetelmä.
Minäpystyvyysteorian havaittiin olevan hyvin sovellettavissa laulupedagogiikkaan. Laulunopettaja voi tukea laulunopiskelijan minäpystyvyyttä sosiaalisen vakuuttamisen keinoin sekä vaikuttamalla siihen, että laulunopiskelija saa omakohtaisia onnistumisen kokemuksia. Havaittiin myös, että jotkin laulunopettajien käyttämät palautteen antamisen tavat eivät ehkä ole optimaalisia laulunopiskelijan minäpystyvyyden lisäämisen ja tukemisen kannalta.
Tärkein johtopäätös oli, että laulunopettajan olisi tiedostettava, kuinka monin tavoin hänen toimintansa voi vaikuttaa laulunopiskelijan minäpystyvyyteen ja sitä kautta hänen laululliseen kehitykseensä. Todettiin myös, että minäpystyvyyden ja laulunoppimisen välistä suhdetta tulisi tutkia lisää.
Albert Banduran kehittämää minäpystyvyysteoriaa sekä muuta minäpystyvyyteen ja palautteeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta analysoitiin ja sovellettiin laulupedagogiikkaan. Tutkimuskirjallisuuden analysoinnissa sovellettiin osittain autoetnografista tutkimusmenetelmää, joka on laadullinen tutkimusmenetelmä.
Minäpystyvyysteorian havaittiin olevan hyvin sovellettavissa laulupedagogiikkaan. Laulunopettaja voi tukea laulunopiskelijan minäpystyvyyttä sosiaalisen vakuuttamisen keinoin sekä vaikuttamalla siihen, että laulunopiskelija saa omakohtaisia onnistumisen kokemuksia. Havaittiin myös, että jotkin laulunopettajien käyttämät palautteen antamisen tavat eivät ehkä ole optimaalisia laulunopiskelijan minäpystyvyyden lisäämisen ja tukemisen kannalta.
Tärkein johtopäätös oli, että laulunopettajan olisi tiedostettava, kuinka monin tavoin hänen toimintansa voi vaikuttaa laulunopiskelijan minäpystyvyyteen ja sitä kautta hänen laululliseen kehitykseensä. Todettiin myös, että minäpystyvyyden ja laulunoppimisen välistä suhdetta tulisi tutkia lisää.