”On mulla aina jotain keinoja” : Opettajien kokemuksia oppilaiden erityisen tuen tarpeista musiikkioppilaitoksissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kohtaavatko musiikkioppilaitosten opettajat oppilaiden erityisen tuen tarpeita ja miten ne mahdollisesti näkyvät soitto- tai laulutunneilla. Päätavoitteena oli kerätä tietoa aiheesta siten, että musiikkioppilaitosten opettajat voisivat saada lisätietoa omaan työhönsä kollegojen jakamien kokemusten kautta. Lisäksi musiikkipedagogiksi opiskelevat voisivat saada tietoa siitä, mitä oppilaiden erityisen tuen tarpeet voivat tarkoittaa instrumenttiopetuksen kannalta.

Opettajien kokemuksia oppilaiden erityisen tuen tarpeista selvitettiin verkkokyselyn avulla. Verkkokysely lähetettiin Suomen musiikkioppilaitosten liittoon kuuluviin suomenkielisiin musiikkiopistoihin. Kysely oli kohdennettu instrumentti- ja laulunopettajille. Vastauksia tuli yhteensä kahdeksastatoista maakunnasta ja vastaajia oli yhteensä 179 kappaletta. Vastauksia analysoitiin tyypittelemällä.

Kyselyyn vastanneista 68 % oli kohdannut työssään oppilaan erityisen tuen ja ohjauksen tarpeita. Opettajien kuvauksista löytyi paljon yhteisiä piirteitä siitä, miten tuen tarpeet tulivat ilmi soitto- tai laulutunneilla. Erityisen tuen tarpeita kohdanneista opettajista 56 % koki, ettei heillä ollut tarpeeksi keinoja oppilaan opettamiseen. He kuvasivat käyttämiään opetuskeinoja, sekä tilanteita joissa he kokivat, etteivät heidän keinonsa riittäneet erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opetukseen. Opettajista suurin osa oli sitä mieltä, että heille tulisi tarjota nykyistä enemmän koulutusta oppilaiden erityisen tuen tarpeisiin liittyen.

Opettajat pitivät tärkeänä kommunikointia erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden huoltajien kanssa. Opettajat kokivat työnsä raskaaksi, jos heidän käyttämänsä keinot eivät tuntuneet auttavan tukea tarvitsevaa oppilasta. Toisaalta erityiset oppijat rikastuttivat instrumenttiopettajien työkenttää ja haastoivat positiivisesti heidän käyttämiään opetustapoja.

The purpose of the thesis was to study whether instrumental teachers had pupils with special needs and how those needs were visible during music or singing lessons. The aim was to gain information for music teachers so that they could benefit from their colleagues’ experiences and use the information in their own work. Furthermore, the students of music pedagogy could learn about what pupils’ special needs might mean in instrumental teaching.

Teachers shared their experiences online by participating in a survey. The survey was sent to the Finnish-speaking members of the Music Schools’ Union in Finland. The participants were either instrument teachers or vocal teachers. The respondents of the survey came from 18 regions, and their total number was 179. The survey data was analyzed by using categorizing.

The results revealed that 68 % of the survey respondents had pupils with special needs. The teachers’ responses had many common features related to how special needs were visible during music lessons. 56 % of the teachers felt that their tools or methods to teach pupils with special needs were mainly inadequate. They described their teaching methods and tools as well as situations where they felt that they lacked the ways to teach their pupils with special needs. The majority of teachers stated that they needed education about teaching pupils with special needs.

According to the respondents, it was crucial to have open discussions with the care-givers of the pupils with special needs. They felt their work to be a burden if their methods were ineffective with the pupils with special needs. On the other hand, these students offered positive challenges to the teachers, enriched their working field and adjusted their ways of teaching.