Raskaana olevan naisen vajaaravitsemus ja sen tunnistaminen : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Norrby, Nella; Thomander, Mari (2018)
Norrby, Nella
Thomander, Mari
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018062914289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018062914289
Tiivistelmä
Vajaaravitsemuksella tarkoitetaan tilaa, jossa ravinnon saannin ja tarpeen välillä on epätasapaino ja näin ollen ravintoaineiden vähyys tai niiden kokonainen puute johtaa erilaisiin haitallisiin vaikutuksiin ihmiselimistössä. Raskaana olevan naisen ravitsemustila vaikuttaa oleellisesti sikiön sekä jo syntyneen lapsen kehitykseen ja terveyteen.
Toimeksiantaja TYKSin Naistenklinikka on äitiyspoliklinikallaan kokenut vajaaravitsemuksen tunnistamisen sekä hoitamisen vähäiseksi ja puutteelliseksi. Haastavaksi tunnistaminen koetaan erityisesti obeesien sekä hyperemeesistä kärsivien odottajien kohdalla.
Opinnäytetyö tehtiin Suomessa käynnissä olevaan STEPPI-hankkeeseen. Se on tutkimus- ja kehittämishanke, jonka tarkoituksena on vahvistaa hyvän perushoidon toteutumista ja näyttöä sen vaikuttavuudesta hoitotyössä yhdistäen; näyttöön perustuvat perushoidon mittarit ja laadun arvioinnin, hoitotyön kliinisen perusosaamisen, hoitotyön johtamisen päätöksenteon sekä älykkään teknologian hyödyntämisen hoitotyössä.
Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli selvittää, miten vajaaravitsemusta tunnistetaan ja miten erilaisia vajaaravitsemuksen seulontamenetelmiä voidaan soveltaa raskaana oleville naisille. Tavoitteena oli lisätä lukijan tietoisuutta raskaana olevan naisen vajaaravitsemuksesta ja sen tunnistamisesta. Asiaa lähestyttiin kahden tutkimuskysymyksen avulla, joihin vastattiin 18 tutkimuksella.
Lukuisia vajaaravitsemuksen sekä sen riskin seulontamenetelmiä löytyi, mutta ei yhtään suoraan raskaana oleville naisille tarkoitettua. Muita löydettyjä menetelmiä voidaan käyttää apuna raskaana olevien naisten vajaaravitsemuksen tunnistamisessa. Tärkeintä on kuitenkin huomioida potilas kokonaisvaltaisesti, ottaen arvioinnissa huomioon anamneesi, mahdollinen seulontatyökalu, fysikaaliset tutkimukset ja havainnointi sekä antropometriset ja biokemialliset mittaukset.
Tulosten perusteella voidaan todeta tarve jatkotutkimuksille. Käytettävissä olevien seulontamenetelmien kohdentamista raskaana oleviin naisiin tulisi tutkia, ja jo olemassa olevia menetelmiä tulisi kehittää juuri heille sopiviksi.
Toimeksiantaja TYKSin Naistenklinikka on äitiyspoliklinikallaan kokenut vajaaravitsemuksen tunnistamisen sekä hoitamisen vähäiseksi ja puutteelliseksi. Haastavaksi tunnistaminen koetaan erityisesti obeesien sekä hyperemeesistä kärsivien odottajien kohdalla.
Opinnäytetyö tehtiin Suomessa käynnissä olevaan STEPPI-hankkeeseen. Se on tutkimus- ja kehittämishanke, jonka tarkoituksena on vahvistaa hyvän perushoidon toteutumista ja näyttöä sen vaikuttavuudesta hoitotyössä yhdistäen; näyttöön perustuvat perushoidon mittarit ja laadun arvioinnin, hoitotyön kliinisen perusosaamisen, hoitotyön johtamisen päätöksenteon sekä älykkään teknologian hyödyntämisen hoitotyössä.
Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli selvittää, miten vajaaravitsemusta tunnistetaan ja miten erilaisia vajaaravitsemuksen seulontamenetelmiä voidaan soveltaa raskaana oleville naisille. Tavoitteena oli lisätä lukijan tietoisuutta raskaana olevan naisen vajaaravitsemuksesta ja sen tunnistamisesta. Asiaa lähestyttiin kahden tutkimuskysymyksen avulla, joihin vastattiin 18 tutkimuksella.
Lukuisia vajaaravitsemuksen sekä sen riskin seulontamenetelmiä löytyi, mutta ei yhtään suoraan raskaana oleville naisille tarkoitettua. Muita löydettyjä menetelmiä voidaan käyttää apuna raskaana olevien naisten vajaaravitsemuksen tunnistamisessa. Tärkeintä on kuitenkin huomioida potilas kokonaisvaltaisesti, ottaen arvioinnissa huomioon anamneesi, mahdollinen seulontatyökalu, fysikaaliset tutkimukset ja havainnointi sekä antropometriset ja biokemialliset mittaukset.
Tulosten perusteella voidaan todeta tarve jatkotutkimuksille. Käytettävissä olevien seulontamenetelmien kohdentamista raskaana oleviin naisiin tulisi tutkia, ja jo olemassa olevia menetelmiä tulisi kehittää juuri heille sopiviksi.